Muutaman päivän aikana on tapahtunut paljon kevään etenemisen suhteen. Aprillipäivän aamuna oli vielä pakkasta. Päivä oli minulle aikalailla merkittävä. Lähes neljänkymmenenyhden työvuoden jälkeen voin käyttää itsestäni nimitystä osa-aikaeläkeläinen.
Kun ei tarvinnut lähteä töihin, niin lähdinpä varhain aamulla virralle katselemaan näkyisikö joutsenia. Olin ne nähnyt aamuin illoin ohi ajaessani sillan tuntumassa ruokailemassa. Joutsenia ei näkynyt, joten lähdin kiertämään pienen lenkin lumikengillä virran rannalla. Hangella oli ison kanalinnun siivenjälki. Taisi olla tuttu metsoukko joka usein näyttäytyy näillä kulmilla.
Kun paluumatkalla ylitin siltaa, roikottaen lumikenkiä molemmissa käsissä, näin silmäkulmassa liikettä ylävirran puolella. Norpan pyöreä pää nousi vedestä ja kohta vierelle nousi toinen pää. Minulla lumikengät käsissä ja kameralaukku selässä. Eipä siinä muuta kerennyt kuin pysähtyä ja katsoa kun ne sukelsivat takaisin veden alle.
Hetken kuluttua toisen pää vilahti uudelleen veden pinnalla, sitten näkyi veden veden väreilyä alavirran suuntaan. Sinne ne meni.
Lauantain-sunnuntain välinen yö oli ensimmäinen ettei lämpötila laskenut pakkasen puolelle. Sunnuntaina alkoi sataa. Nopeasti alkoi vesi levittäytyä järven jään pinnalle. Näinkö siinä taas kävi että kevät tuli, savolaisittain sanottuna, kertalinttuulla.
Kuin kesällä
Norppa sukelsi
Talven viimeinen huurreoksa?
Aprillipäivänä Kiviniemessä
Lumikuorma peltikatolla
Haukivesi 4.4.