Odotusta

Vapun aika on jäiden lähdön odotusta. Tänään vapunaattona pohjoistuuli puhalsi salmen auki. Ranta on kuitenkin vielä paksussa jäässä ja avoimeen veteen on matkaa parikymmentä metriä.  Yöveden perukka sen sijaan on ollut auki jo monta päivää.
Silkkiuikut olivat kotiutuneet Voinsalmen sulaan. Sinitiainen on ehtinyt vallata pihakoivun lintupöntön pesäkseen. Kirjosieppo ei ehtinyt paikalle ajoissa.  Parina aamuna isommat linnut näyttäytyivät työmatkalaiselle. Maanantaiaamuna metsokukko seisoi tien reunassa postilaatikoiden luona pyrstösulat levitettyinä ja keskiviikkoaamuna oli teeripariskunta bussipysäkillä.
Tänä aamuna kurkien, teerien ja pikkulintujen laulun seasta erottui outo ääni. Se oli ihan kuin joku olisi puhaltanut pulloon. Pöllökö? (minulle kerrottiin myöhemmin että kyseessä on kaulushaikara)
Pihalla kukkivat krookukset ja skillat. Ja tienvarrella kuloheinikossa pilkottavat punaiset näsiänkukat. Siitäpä se kesä alkaa.

29.4.

heijastusta jään reunalla

krookus

näsiä kukkii jo

Kevään merkkejä

Palasimme kiirastorstaina talven viimeisistä rippeistä kiinnipitävästä Kuusamosta kevättä enteilevälle Rantasalmelle. Parin viikon aikana ovat lumet huvenneet pelloilta ja aukeilta lähes olemattomiin. Metsässä, varsinkin varjoisilla pohjoisrinteillä, lunta on kuitenkin enemmän kuin Kuusamossa.
Virralla on elämää. Telkät ja isokoskelot parveilevat sulassa lähellä jään reunaa. Syväväylältä kuuluu matala moottorin jyrinä ja pian näkyy Kuokanselällä kevään ensimmäinen laiva. Pitkäperjantaina sää alkaa lämmetä. On sitruunaperhosten ja nokkosperhosten aika lähteä lennolle. Mustarastas kuopsuttaa heinikkoa metsänreunassa ja laulurastas aloittelee konserttia.

Lähden aikaisin pääsiäissunnuntaina pyörällä kurkia katsomaan.  Ensimmäinen kohtaaminen kurkien kanssa on vähän nolo. Lasken vauhdilla alamäkeä kun yht`äkkiä vierestä kuuluu parkaisu. Kaksi kurkea lähtee lentoon kymmenen metrin päässä minusta. Ne olivat tulleet pellolle lähelle talon pihapiiriä ruokailemaan. Jatkan matkaa seuraavalle peltoaukealle. Nyt olen varovaisempi ja koukkaan peltoa kiertävälle sivutielle. Kevätaamuna ei kurkien sijaintia tarvitse pitkään arvuutella. Ääntä kohti vaan.  Jätän pyörän ja pujottaudun kallion viertä kuusenoksien suojassa pellon reunaan josta kuuluu huuto duettona. Kurjet ovat noin kolmenkymmenen metrin päässä. Luulen olevani täysin piilossa kuusenoksien suojassa, mutta ehkä ne vaistoavat minut ja alkavat rauhallisesti kävellä poispäin. Kun kurjet ovat ohittaneet peltoaukean keskellä olevan haapaa kasvavan saarekkeen, siirryn varovasti niiden perässä saarekkeella olevan kiven taakse. Sieltä on hyvä seurata niitä, mutta kuvien ottamiseen matka on liian pitkä. Kaukaa kuuluu toisten kurkien huuto johon pellolla olevat kurjet vastaavat. Vuorolaulua kestää jonkun aikaa. Sitten kurjet ylittävät tien ja katoavat lammelle päin.

Telkät ja isokoskelot jään reunalla. Olivat "kaakanoita"

Sitruunaperhonen pysähtyi hetkeksi lepäämään

Ei ihan lähikuva kurkiparista

Ruttojuurta pellon reunassa

Koiteli ja Oulu

Lähdimme päiväretkelle Ouluun, Pohjois-Pohjanmaan pääkaupunkiin. Matkaa Kuusamosta Ouluun on 220 km. Maisemat muuttuvat heti Kuusamosta lähdettyä. Soita ja kuivia kitukasvuisia mäntykankaita viivasuoran tien varrella, eipä paljon muuta.
Tie ylittää pari kertaa Iijoen. Se oli vielä tukevasti jäässä. Lähempänä Oulua huomaa selvästi miten lunta on paljon vähemmän kuin Kuusamon seudulla. Kiimingissä poikkeamme neljä kilometriä Kiiminkijoen vartta etelään Koitelin koskille. On lähes parikymmentä vuotta siitä kun olen koskella käynyt viimeksi. Paljon on ympäristö muuttunut siinä ajassa. Leveitä sora- ja lankkupolkuja kiertelee kosken rantoja, riippusillat johtavat kosken keskellä oleviin pikku saariin ja tulipaikkoja on runsaasti.
Vettä on nyt paljon. Isoja jäälohkareita on tarttunut rannoille ja kosken keskellä oleville kallioille. Rannalla on jopa viidenkymmenen sentin paksuisia jäälauttoja joiden puikkojäätä pilvettömältä taivaalta paistava aurinko alkaa hajottaa.

Oulun torilla on hiljaista. Muutama uskalias uhmaa mereltä puhaltavaa jäätävää tuulta ja kahvittelee torikahvilassa. Jäätelön myyjäkin on paikalla, joten on ihan pakko nauttia kevään ensimmäiset tötteröt. Kun kääntää kasvot aurinkoon ja selän tuulelle, tarkenee istua hetken torikahvilassa. Kierros kauppahallissa ja kaupungilla, sitten ajelu katselemaan Kaakkurin kasvavaa kauppakeskittymää.
Olen aina ihmetellyt ja eilisen jälkeen ihmettelen edelleen miksi Kuusamo kuuluu Oulun seutuun maakunnallisesti.

Koitelin koski

Puikkojää hajoaa auringossa

Oulun kauppahalli

Oulun polliisi

Ne ensimmäiset

Suo tulvii

Riekot

Maanantaina kävimme Tolpanniemessä katsomassa joutsenia. Kaksi pariskuntaa uiskenteli pienessä sulassa veneväylän luona. Pesäkummut olivat jo paljastuneet lumen alta.
Ajellessamme takaisin päin tulee Noitiniementiellä vastaan riekko. Jalkakäytävällä on toinen riekko. Auto pysähdyksiin tien reunaan ja katselemme kun ne kipittävät rauhallisesti metsän puolelle, mutta jäävät lähelle tietä varvukkoon ruokaa etsimään. Otan varovasti kameran takapenkiltä ja nousen autosta. Riekot liikkuvat koko ajan mutta tien suuntaisesti, joten onnistun ottamaan muutaman kuvan. Uroslinnulla on komeat punatupsut silmien yläpuolella, naaras on täysin valkoinen.

Rouva riekko

Kesäpuku olisi jo tarpeen

Pää punatupsuineen erottuu hyvin lumesta

Huhtikuuta Kuusamossa

Käylänkosken pesänrakentaja

Toiveena oli löytää Kuusamosta aurinkoisia hankikelejä. Mutta kovin on ollut pilvistä ja upottavaa lunta. Lämpötila on pysytellyt nollan tuntumassa. Vain viime viikon keskiviikkona oli aamulla viitisen pakkasastetta ja aurinko paistoi.  Oli hienoa kiitää suksilla Kuusamojärven jäällä. Siihen se sitten loppuikin. Ei tullut talvelle jatkoaikaa.  Viime vuonna oli vielä huhtikuun lopulla yli kymmenen asteen yöpakkasia ja aamuisin jalankulun kestävät hanget. Niin ei taida olla tänä keväänä.
Latuja täällä on kyllä mutta jääsohjoinen pinta vaatii erityisosaamista suksien voitelun suhteen. Minulla sitä ei ole. Kumppanin nanogripsukset sen sijaan pitävät ja luistavat.

Joutsenet ovat tulleet jo tännekin. Pyhäjoen sulassa kaksi joutsenta leuhotteli siipiään ja Kiveskoskella kuului laulukonsertti. Käylässä koskikara rakenteli pesää sillan alle.
Juuri nyt tätä kirjoittaessani näen ikkunasta valtavan suuren metsäjäniksen puikkelehtivan puiden lomassa. Orava ja harakka kevättouhuissaan näyttäytyvät myös usein pihametsikössä.

Talven loppu?

Muutaman päivän aikana on tapahtunut paljon kevään etenemisen suhteen. Aprillipäivän aamuna oli vielä pakkasta. Päivä oli minulle aikalailla merkittävä. Lähes neljänkymmenenyhden työvuoden jälkeen voin käyttää itsestäni nimitystä osa-aikaeläkeläinen.
Kun ei tarvinnut lähteä töihin, niin lähdinpä varhain aamulla virralle katselemaan näkyisikö joutsenia. Olin ne nähnyt aamuin illoin ohi ajaessani sillan tuntumassa ruokailemassa. Joutsenia ei näkynyt, joten lähdin kiertämään pienen lenkin lumikengillä virran rannalla. Hangella oli ison kanalinnun siivenjälki. Taisi olla tuttu metsoukko joka usein näyttäytyy näillä kulmilla.
Kun paluumatkalla ylitin siltaa, roikottaen lumikenkiä molemmissa käsissä, näin silmäkulmassa liikettä ylävirran puolella. Norpan pyöreä pää nousi vedestä ja kohta vierelle nousi toinen pää. Minulla lumikengät käsissä ja kameralaukku selässä. Eipä siinä muuta kerennyt kuin pysähtyä ja katsoa kun ne sukelsivat takaisin veden alle.
Hetken kuluttua toisen pää vilahti uudelleen veden pinnalla, sitten näkyi veden veden väreilyä alavirran suuntaan. Sinne ne meni.
Lauantain-sunnuntain välinen yö oli ensimmäinen ettei lämpötila laskenut pakkasen puolelle. Sunnuntaina alkoi sataa. Nopeasti alkoi vesi levittäytyä järven jään pinnalle. Näinkö siinä taas kävi että kevät tuli, savolaisittain sanottuna, kertalinttuulla.

Kuin kesällä

Norppa sukelsi

Talven viimeinen huurreoksa?

Aprillipäivänä Kiviniemessä

Lumikuorma peltikatolla

Haukivesi 4.4.