Sammalpoluilla

Kuopion Saaristokaupungin kupeessa on liki sadan hehtaarin kokoinen metsäalue, joka rajautuu pohjoisessa Jynkänlahteen ja eteläreunaltaan Saaristokaupungin asuntoalueisiin. Vaikka aluella on Jynkänvuori ja Jynkänmäki, niin varsinainen Jynkän kaupunginosa on Jynkänlahden toisella puolen.

Jynkänvuoren kierros kulkee pääosin ulkoilureittiä pitkin, mutta alueella risteilee paljon pieniä polkuja Jynkänmäen ja Jynkänvuoren jylhissä maisemissa. Jynkkä tarkoittaakin jylhää, mutta myös kolkkoa tai synkkää.

Aloitin kierroksen ulkoilureittiä kävellen. Talvella, jos lunta vain on maassa, tässä kulkee hiihtolatu.

Sateen jälkeen puiden rungot ovat tavallista tummasävyisempiä ja sammal hehkuu.

Poikkean ulkoilureitin hiekkatieltä kapealle metsäpolulle.

Metsän keskeltä löytyy naavaoksakuusia.

Alueella risteileviä sammalpolkuja kulkien voisi metsässä viettää vaikka koko päivän. Eksymisen vaaraa ei ole, polut johtavat aina joko ulkoilureitille tai asutuksen keskelle. 

Koivikko Jynkänlahden rannalla.

Jynkänvuoren korkein kohta on noin kahdeksankymmentä metriä Kallaveden pinnan yläpuolella.

Laaja metsäalue jyrkänteineen ja notkoineen on varmaan suunnistajien mieleen.

Alkuviikolla oli vielä vähän lunta maassa kun kävimme Rauhalahden Jätkänkämpän perinneillassa. Saunominen savusaunassa jäi toiseen kertaan, mutta kämpän jouluinen illallinen maistui haitarimusiikin säestyksellä.

savusauna

Jätkänkämppä

joulukoristeltu kämppä odottaa illallisvieraita

hups!

Palosenjoen varrella

Suovu-Palosen retkeilyreitti on parikymmentä kilometriä Kuopiosta länteen. Retkeilyreitti on noin 16 kilometrin mittainen ja sen varrella on nuotiopaikkoja, neljä laavua ja telttapaikkoja. Reitti kulkee osittain polkuja ja osittain metsäautoteitä pitkin. Metsäautoteitä alueella riittääkin, samoin hakkuu-aukeita. Vain Palosenjoen varsi, jota retkeilypolku seurailee, on metsäistä luonnonsuojelualuetta.  Vietimme päivän valoisan ajan Palosenjoen vartta kulkien.

Lammasjärven laavu on suojaisessa paikassa lahdenpohjukassa. Läheltä kuuluu Vääräsahin kohina.

Jo toista viikkoa lämpötila on pysytellyt nollan molemmin puolin. Palosenjoen rantojen jääpuikot ovat kuitenkin kasvaneet pitkiksi.

Palosenjoen Myllykoski haarautuu luonnonuomaan ja uittouomaan. Uittoränni on entisöity joku vuosi sitten. Uitto joessa on loppunut jo 1960-luvulla.

Jokirannnan jääkoristeita ihaillen menee aikaa. Jää on kaunistanut rumat, kuivuneet oksankarahkat.

Vanhansahansaari on hakkuuaukkojen keskellä oleva kuudentoista hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue. Opastaulussa puhutaan säästömetsästä, ja nimitys on hyvin osuva kun katsoo puutonta maisemaa metsäautoteiden varsilla.

Sillan kivirakenteet ovat vielä muistona ajasta 1700-1800 luvuilta, jolloin paikalla on ollut saha.

Ryönänkosken laavu on metsäautotien varrella sillan poskessa. Laavu on aika erikoinen rakenteeltaan. En muista missään muualla nähneeni vastaavanlaista.

Laavun vieraskirjassa toivotaan kulkijalla olevan sen verran erämiestaitoja että tulen sytytystarpeita ei tarvitsisi ottaa vieraskirjan sivuista.

Ryönänkosken yläosaa laavun kohdalta. Palosenjoessa on viiden kilometrin matkalla seitsemän pientä koskea. Korkeuseroa latvavesien ja Kallaveden välillä on neljäkymmentä metriä.

Hämärän hyssyä Tiilikkajärvellä

Savon murteen sana myterä tarkoittaa hämärää tai pimeää. Koko kulunut viikko on ollut myterää, eikä luvassa ole tulevalle viikollekaan kirkaampaa säätä.

Muistui mieleen pikkuinen autiotupa Tiilikkajärven kansallispuistossa, Savon, Kainuun ja Pohjois-Karjalan rajamailla. Siellä voisi käydä viettämässä hämärän hyssyä harmaana päivänä.

Tiilikkajärven kansallispuiston keskellä on Tiilikan järvi metsien ja soiden ympäröimänä. Järven halkaisee kapea, viitisen kilometriä pitkä soraharju, joka kuitenkin järven keskellä katkeaa niin että väliin jää noin sadanviidenkymmenen metrin levyinen salmi. Tiilikkajärven kansallispuistoon onkin kulkuyhteydet järven eteläpäästä, Sammakkotammelta ja toinen järven pohjoispäästä, Pohjoisniemen lähtöpaikalta.
Aikaisemmilla Tiilikan käynneillä olen kulkenut kansallispuistoon etelän suunnalta. Nyt ensimmäistä kertaa lähetymissuunta on pohjoisesta päin.

Harju on paikon hyvin kapea. Notkossa on vetokannas, josta veneet tai kanootit voi siirtää harjun toiselle puolen. Joku oli lähtenyt tuosta retkiluistimilla äskettäin. Toivottavasti luistelija on selvinnyt ilman uintireissua.

Leveää ja tasaista metsäpolkua on hyvä kävellä.

Jäljen jättäjä saattaisi olla metso. Tien reunan hiekasta löytyi tuoreita kaivamisjälkiä ja samanlaiset jäljet. Kanalinnut tarvitsevat hiekkaa ruoansulatukseen ja höyhenpuvun puhdistukseen.

Kosevan pikkuinen autiotupa on kauniilla niemekkeellä männikön keskellä.

Etelään avautuvalta hiekkarannalta on hienot näkymät lähisaariin ja järvenselälle.

Kuivista puista tulet syttyvät helposti ja pian mökin piipusta nousee savu.

Tuvan pieni ikkuna antaa niukasti valoa, kynttilöillä saa lisää valoa ja tunnelmaa.

Pikkuinen kämppä lämpenee nopeasti.

Kosevan tuvan katossa, kaminan yläpuolella oleva kuivatuskoukku on hieno puutaideteos....

 ...niin on myös oven pielessä vartioiva pystykorva.

Pakkasta on aste tai pari, sen verran kuitenkin että pitkät jääpiikit pysyvät puiden oksilla.

Tiilikkajärven kansallispuisto on perustettu 1982, ja se on laajudeltaan 34 neliökilometriä. Puisto pitää sisällään koko Tiilikkajärven. Se on keskittynyt järvi-, harju- ja suoluonnon suojeluun.

Alla oleva kuva on kesältä 1988, eli kansallispuisto on ollut silloin vasta kuusivuotias. Vähän vanhempi oli silloin kuvassa etualalla seisova poikani. Pohjoisen melontaretkiltä palaava perheemme vietti kauniin kesäpäivän Tiilikkajärveä meloen, auringosta ja uinnista nauttien.

Tiilikkajärven kansallispuiston esite