Savon murteen sana myterä tarkoittaa hämärää tai pimeää. Koko kulunut viikko on ollut myterää, eikä luvassa ole tulevalle viikollekaan kirkaampaa säätä.
Muistui mieleen pikkuinen autiotupa Tiilikkajärven kansallispuistossa, Savon, Kainuun ja Pohjois-Karjalan rajamailla. Siellä voisi käydä viettämässä hämärän hyssyä harmaana päivänä.
Tiilikkajärven kansallispuiston keskellä on Tiilikan järvi metsien ja soiden ympäröimänä. Järven halkaisee kapea, viitisen kilometriä pitkä soraharju, joka kuitenkin järven keskellä katkeaa niin että väliin jää noin sadanviidenkymmenen metrin levyinen salmi. Tiilikkajärven kansallispuistoon onkin kulkuyhteydet järven eteläpäästä, Sammakkotammelta ja toinen järven pohjoispäästä, Pohjoisniemen lähtöpaikalta.
Aikaisemmilla Tiilikan käynneillä olen kulkenut kansallispuistoon etelän suunnalta. Nyt ensimmäistä kertaa lähetymissuunta on pohjoisesta päin.
Harju on paikon hyvin kapea. Notkossa on vetokannas, josta veneet tai kanootit voi siirtää harjun toiselle puolen. Joku oli lähtenyt tuosta retkiluistimilla äskettäin. Toivottavasti luistelija on selvinnyt ilman uintireissua.
Leveää ja tasaista metsäpolkua on hyvä kävellä.
Jäljen jättäjä saattaisi olla metso. Tien reunan hiekasta löytyi tuoreita kaivamisjälkiä ja samanlaiset jäljet. Kanalinnut tarvitsevat hiekkaa ruoansulatukseen ja höyhenpuvun puhdistukseen.
Kosevan pikkuinen autiotupa on kauniilla niemekkeellä männikön keskellä.
Etelään avautuvalta hiekkarannalta on hienot näkymät lähisaariin ja järvenselälle.
Kuivista puista tulet syttyvät helposti ja pian mökin piipusta nousee savu.
Tuvan pieni ikkuna antaa niukasti valoa, kynttilöillä saa lisää valoa ja tunnelmaa.
Pikkuinen kämppä lämpenee nopeasti.
Kosevan tuvan katossa, kaminan yläpuolella oleva kuivatuskoukku on hieno puutaideteos....
...niin on myös oven pielessä vartioiva pystykorva.
Pakkasta on aste tai pari, sen verran kuitenkin että pitkät jääpiikit pysyvät puiden oksilla.
Tiilikkajärven kansallispuisto on perustettu 1982, ja se on laajudeltaan 34 neliökilometriä. Puisto pitää sisällään koko Tiilikkajärven. Se on keskittynyt järvi-, harju- ja suoluonnon suojeluun.
Alla oleva kuva on kesältä 1988, eli kansallispuisto on ollut silloin vasta kuusivuotias. Vähän vanhempi oli silloin kuvassa etualalla seisova poikani. Pohjoisen melontaretkiltä palaava perheemme vietti kauniin kesäpäivän Tiilikkajärveä meloen, auringosta ja uinnista nauttien.
Tiilikkajärven kansallispuiston esite