Kuukkelimetsässä

Päivän sää on harmaa ja märkä niin kuin se on ollut jo pitkään. Katselin lokakuun aikana ottamiani kuvia ja niiden perusteella sanoisin, että lokakuussa ei ole ollut kuin viisi aurinkoista päivää, ja ne kaikki olivat lokakuun ensimmäisellä viikolla. Ei ihme jos tuntuu siltä, että aurinko on kadonnut kokonaan.

Kuusamon lumet tulivat ja menivät. Kuukkelimetsän sammalien juurella on vielä vähän lumihärmää. Puolenpäivän aikaankaan ei valoa ole paljon, joten kameran ISO-arvoa on käännettävä reilusti tuhatlukuihin.

Ensimmäisenä paikalle tulevat hömötiaiset. Ne hyppelehtivät ja poukkoilevat sen verran nopeasti, että on hankalaa saada niistä terävää kuvaa.

Useimmat kuvausyritykset tuottavat ns. taidekuvia.

Olemme olleet paikalla noin viisitoista minuuttia, kun alkaa kuulua tuttua ääntelyä ja puiden oksilla kahahtelee. Kuukkelit ovat saaneet tiedon, että nyt olisi evästä tarjolla ja tulleet tarkistamaan tilannetta. Olisi mielenkiintoista tietää miten kuukkelimetsän tiedonvälitys toimii.

Kuukkelit eivät paljon arkaile. Ruokaa tullaan hakemaan kädestä ja rohkeimmat yrittävät availla maassa olevaa eväspussia. Hömötintitkin ottavat mallia kuukkeleista ja tulevat kädestä syömään. Hömötiaisen nokka on muuten aika terävä, totesin kun tintti napautti nokallaan sormenpäätäni.

Yksikään ruoanmuru ei jää linnuilta huomaamatta. Kaikki mitä on tarjolla kerätään nokkaan ja viedään piiloon tai syödään.

Eväspussi on tyhjentynyt, mutta kuukkeli katselee vielä toiveekkaana perään poistuessamme paikalta.