Aamusumusta revontuliin

Parhaimmillaan syyspäivänä voi nähdä monenlaista. Tämä kuvakertomus on päivästä, joka alkoi auringonnousulla tuulisella rannalla ja jatkui sumuisella tunturinrinteellä. Päivällä retkeiltiin upeissa maisemissa (siitä myöhemmässä postauksessa), nähtiin muuttomatkaa aloittelevia joutsenia ja päivän päätti iltayön mahtava revontulinäytös. Kaunis päivä.

Aurinko nousee Rukajärven takaa. Pilvilauttoja on viime päivinä ollut liikkeellä illoin ja aamuin. Siitä syntyy värikkäitä auringonlaskuja ja -nousuja.

Aurinko yrittää puskea sumun läpi Rukatunturin Mastonrinteellä.

 Tilhiparvi löytää syötävää koivunurvuista.

Jokasyksyinen ilmiö toistuu taas. Joutsenet kerääntyvät tietyille Kuusamon järville ennen muuttoa. Nissinjärvellä on ollut jo jonkun aikaa muutamia satoja joutsenia. Ne saattavat viipyä järvellä marraskuun loppupuolelle asti.

Suuressa laumassa sattuu ja tapahtuu.

Illan hämärtyessä hakeudumme rannalle revontulia tähystelemään. Jo alkuillasta taivaalla on kevyttä revontuliharsoa, violettia ja vihreää.

Illan pimentyessä leveä ja rauhallinen kaari alkaa kirkastua.

Kuin valokatkaisijasta käännettynä kaari syttyy yht'äkkiä hurjaan tanssiin. Tässä on se revontulten taika, kun koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Saattaa olla, että himmeä kaari jää taivaalle liikkumattomaksi, toisinaan se taas räjähtää vaikuttavaksi liikkeen ja värien juhlaksi. Arvaamattomuus on se juttu miksi revontulien jahtaamiseen ja katseluun ei kyllästy.

Alareunan punaoranssi on nopeaa valoa. Se vilistää taivaalla niin nopeasti, että valotusaikaa pitää lyhentää sekuntiin tai kahteen että sen saisi näkymään kuvassa.

Yhdentoista aikaan illalla rannalla on pakkasta jo viisi astetta. Järveltä alkaa nousta usvaa, joka pehmentää värisävyjä.

Loppunäytöksenä pystysuoraan kohti taivaankantta kohoaa liekkiä muistuttava loimu.