Soiperoinen

Koillissanomissa oli testi: Oletko juuri sinä kovin Koillismaafani. Sain testissä vain 54/100 pistettä, suurelta osin siksi, että Taivalkosken nähtävyydet ja aktiviteetit puuttuvat lähes kokonaan käymistäni kohteista Jalavan kauppaa ja Päätalokeskusta lukuunottamatta. Kuusamon ja Posionkin mielenkiintoiset käyntikohteet ovat huomattavasti tutumpia. Testissä kysyttiin mm."Oletko vaeltanut Soiperoisissa Taivalkoskella". Enpä ole vaeltanut ja sitä puutetta lähdettiin paikkaamaan kauniina syyspäivänä.

Ennakkotietoa Soiperoisesta sain Luontoon.fi:stä ja Retkeilijän Autiotuvat-kirjasta (Laaksonen&Ahola) Jo paikkaa etsiessä kartalta sai käsityksen, että ihan lähikohde se ei ole ainakaan Kuusamosta päin tullessa. Kuusamo-Oulu- tieltä ajomatkaa Soiperoiseen on noin kymmenen kilometriä, aluksi paikallistietä, loppumatka kapeaa ja kuoppaista metsäautotietä. Tien varrella on levike, mutta ei viittaa eikä opastusta. Seipäistä tehty aidantapainen vihjaa retkeilyreitistä ja polun pää löytyy. Polku johdattaa noin kolmensadan metrin päässä olevan Soiperoisenlammen rantaan, jossa on tulistelutupa ja nuotiopaikka.

Tuvan kohdalla kapea niemi, jota pitkin kuljetaan lammen takana olevalle harjulle. Mutta ennen kuin matka jatkuu, laitellaan honkapilkkeistä tulet ja evästellään.

Soiperoisen tulistelutupa on uudenlaista tuparakentamista. Kartassa se on nimikkeellä päivätupa. Vilkaisu sisälle kertoo miksi.

Tuvassa on maalattia, kapeat penkit seinän vierellä ja keskellä avotulisija.

Soiperoisen tupa on hyvin varusteltu: kaksi paistinpannua, kahvipannu ja purkinavaajakin.

Erikoinen "kuisti" on rakennettu tuvan päätyyn. Onkohan tarkoituksena, että lumi ei pääse pakkaantumaan oven eteen.

Matka jatkuu Soiperoharjulle. Niemenkärjen ja harjun erottaa kapea salmi, jonka yli johtaa viehättävä puusilta.

Harjun portailta katsellessa voi havaita kuinka kirkasta Soiperoisen vesi on.

Lahden pohjukka on nimeltään Soiperoisenputikka.

Lähes suohon painuneet pitkospuut johtavat rantaan.

Lieneekö pitkoksien tarkoitus esitellä erikoista yhdistelmää, kristallinkirkasta vettä sammaleisella suolla.

Soiperoharju kohoaa korkeimmillaan kolmekymmentä metriä Rääpysjärven ja Soiperoisen pinnasta. Harjulla on mittaa reilut kolme kilometriä ja leveyttä paikoin vain viisikymmentä metriä.

Soiperoisen länsipäässä on hienolla paikalla seinällinen grillikatos. Nyt selviää miksi järven itäpuolella ei ole opasteita. On ilmeisesti oletettu, että alueelle tullaan vain Taivalkosken suunnasta, eli Vaarakylän tieltä päin. Grillikodan tiehaarassa on opastus Soiperoisen polulle.

Grillikatoksessa on erityisen kauniit ikkunat.

Juolukan puna on viimeisiä väripilkkuja maisemassa kun puissa ei ole enää lehtiä.

Grillikatoksen edustalla on pieni saari, jonne pääsee kulkemaan kapeaa lankkua pitkin. Kirkas vesi kimmeltää.

Soiperoisen yli 500 hehtaarin kokoinen alue kuuluu rantojen ja harjujen suojeluohjelmiin. Harjumetsät on rauhoitettu hakkuilta jo 50-luvulla. Soiperoiselle pääsee vain sulan maan aikaan koska talvella tietä ei aurata.