Valon vierailu

Tiistaiaamu oli pilvinen. Se ei ole kovin yllättävää, koska taivas on ollut enimmäkseen pilvessä viime aikoina. Nyt pilvet olivat todella matalalla puiden latvojen yläpuolella. Sitten tapahtui ihme. Puolen päivän jälkeen luoteesta virinnyt tuuli alkoi työntää pilviä ja yht'äkkiä taivaankansi oli täysin kirkas ja pilvet painuivat alaville maille. Auringonlaskuun oli aikaa enää tunti. Tuli kiire ehtiä Juhannuskalliolle.

Auringonvalo tulee ohuen pilvikerroksen läpi ja värjää Juhannuskallion punertavaksi.

Alhaalla leviää tasainen pilvikerros, Juhannuskallion laki on kohdevalossa.

Nopeasti liikkuvat pilvet kiertävät Pyhävaaraa laskevan auringon valaisemana. Näyttää kuin Pyhävaaran ympäristö olisi tulessa.

Suosikkikäkkyräni on saanut taas paksun jää- ja lumikerroksen. Ilman koristeita kuivunut karahka on huomaamaton. Talvella se on näyttävä taideteos.

Poimin teleobjektiivilla kuvaan Ihtinkivaaran laen. Se on nyt saari sumumeressä.

Koivun pitsikuvioidut riippaoksat.

Rukan itärinne on jäänyt jo varjoon. Valo viistää vielä tykkyjen latvoja ja valaisee Valtavaaran laen.

Ohuemmat puunrungot ovat jo joutuneet taipumaan jään painosta lähelle maata.

Pohjoisen taivas hehkuu vielä hetken sen jälkeen kun aurinko on jo painunut piiloon.