Puijonsarven laavu, Puijonnokka

Talvi käväisi alkuviikolla Kuopiossa. Oli lunta ja vähän pakkastakin. Huippuhetki oli tiistaina, kun aurinko näyttäytyi muutaman tunnin ajan. Siinä sitten olikin se talvi. Nyt lumet on haihtuneet melkein kokonaan.

Kauniin talvipäivän retki suuntautui Puijonsarven näköalapaikalle, jonne on syksyn aikana valmistunut uusi laavu.

Puolenpäivän jälkeen matalalta paistava marraskuun aurinko valaisee Puijon rinnettä.

Nuotiopaikan tulisijassa savuavat kekäleet edellisten kävijöiden jäljiltä. On helppo viritellä uudet tulet.

Lumiset puut ja sininen järvenselkä, harvinaista kauneutta.

Puijonsarven laavun paksut hirret ovat peräisin Puijon metsien tuulenkaadoista. Laavun pöytä ja tulipaikan penkit on veistetty mukurakuusesta.

mukurakuusipöytä (kuvattu 3.11.)

mukurakuusipenkki (kuvattu 3.11)

Marraskuun aurinko ehtii painua horisonttiin ennen kuin se yltäisi paistamaan laavulle. 

Pilvet alkavat levittäytyä lännen suunnalta. Muutaman tunnin aurinkovierailu on kohta ohi.

Lisäys 21.12. Nimikilpailussa uusi laavu on saanut nimekseen Puijonnokka. Lisäsin nimen otsikkoon.

Aurinkoaamu Äkänpykälässä

On kulunut melkein kolme viikkoa siitä kun aurinko viimeksi näyttäytyi. Tiistaiaamuna pilvikerros raottui hieman ja idän taivaalla näkyi viiru kirkasta taivasta. Aamukävely suuntautui Etelä-Kallaveden rannalle, Äkänpykälään.

Kuten lähes koko maahan, on Kuopioonkin tullut lunta. Paljon sitä ei ole, reilut kymmenen senttiä. Märkä lumi jäi kiinni puiden oksiin ja pieni yöpakkanen jäädytti lumet. Talviselta tuntui ja näytti, hetken aikaa.

Nouseva aurinko alkoi värittää pilviä. Auringon noususuunnassa taivaalla erottui aavistus auringonpilaria.

Vähän ennen kun aurinko tuli esiin, näykyi auringonpilari selvemmin.

Sulana pysyttelevän Kallaveden vaikutuksesta lumi ei ole pysynyt rantapuiden oksissa.

Matala valo värittää maisemaa.

Kävelytiellä on kovaksi pakkautunutta lunta, sopivasti luisteluhiihtäjien suksien alle.

Sininen järvenselkä, aamuauringon punaama rantaruovikko ja valkoinen lumi. Aurinko muutti äkkiä harmaan marraskuun värikkääksi.

Jos lunta ei olisi kiven päällä, pilvien heijastus olisi hyvinkin kesäinen.

Värikkät pilvet antavat talventörröttäjille lämpimänsävyisen taustan.

Konttaisjärven jäät ja kuukkelit

Hyytävä tuuli pyyhkii pitkin Valtavaaran rinnettä ja nostaa laineita Konttaisjärvelle.

Virkkulantien varrelta, Konttaisjärven ja Purnujärven väliseltä kannakselta, näkee hyvin Konttaisen vaaran rinteelle. Nyt Konttaisen laki on pilven peitossa.

Rantaan loiskuva vesi jäätyy muutaman asteen pakkasessa puiden oksiin ja varpuihin.

Rannan jääkoristeita on hankala kuvata. Päivä ei tunnu valkenevan ollenkaan paksun pilvikerroksen alla. Isoa ISOa tarvitaan, että valotusajan saa kohtuullisen lyhyeksi. Tuuli saa silmät vuotamaan vettä, joten tarkennuskaan ei tahdo onnistua.

Rantapenkan puolukanvarvut ovat monen sentin paksuisen jääkuoren alla.

 

Ylempänä Konttaisen rinteellä tulee myös, mutta ei ihan niin paljon kuin rannalla. Oksalla istuvan kuukkelin höyhenpeite pörhistyy tuulessa.

Konttaisen kuukkelit ovat rohkeita. Kun saan leivänmuru-pähkinäpussin taskusta, on kuukkeli jo tulossa kohti. Se lentää kädelle poimimaan murut nokkaansa. Toinen kuukkeli on vähän arempi. Se tulee hakemaan vasta lumipenkan päälle ripottelemani murut.

Kun kuukkelit ovat saaneet kerättyä kasan muruja nokkaansa, ne lentävät kuusikon suojaan syömään. Ja sitten taas ilmestyvät näkyviin oksalle tarkkailemaan tuleeko lisää ruokaa.

Lentokuvaus ei suju edelleenkään. Tässä sentään pää on suhteellisen terävä.