Talven ensimmäinen lumikenkäretki

Lunta on kertynyt sen verran, että on aika ottaa esiin liukulumikengät ja lähteä talven ensimmäiselle lumikenkäretkelle. Koska lumen alla ei ole tiiviiksi pakkautunutta kerrosta eikä jäätäkään, kannattaa aluksi kulkea tieuria ja polkuja pitkin, koska niissä lunta on eniten.

Valkeaisenvaaralle pääsee Rukan suunnasta hiihtoladun pohjaa pitkin. Latua tällä, viralliselta nimeltään Rukan hiintostadionin latu 10 km FIS, perälenkillä en ole nähnyt moneen vuoteen. Latujen kunnostustoimet ennen maailmancup-kisoja on keskitetty lyhyemmille lenkeille.

Valkeaisenvaaran kurun ohitettuani käännyn latupohjalta vasemmalle ja lähden nousemaan kohti vaaran lakea. Metsän suojassa tuuli ei haitannut, mutta ylempänä Valtavaaran suunnalta puhaltava viima alkaa tuntua. Tuuli on työnnellyt lumetkin vaaran laelta. Kun muualla on lähes kolmekymmentä senttiä lunta, niin täällä ylhäällä on paikoin vain kymmenen sentin lumikerros.

Rotkon reunan mäntyyn on viritetty läskipaloja ja viereisessä puussa on talipötkö. Olisiko lintukuvaajan laittama ruokintapaikka. Ympäröivä maisema on ainakin kuvauksellinen.

Ihan pientä rakoilua näkyy pilvikerroksessa etelän suunnalla. Voisihan tuo aurinkokin näyttäytyä pari viikkoa jatkuneen pilvistelyn jälkeen.

Valkeaisenvaaran kuru on vaikuttava. Kameran laajakulma ei riitä kun yrittää saada sen sopimaan kuvaan reunoineen.

Nyt kun lunta ei vielä ole paljon, on hyvä tilaisuus käydä myös kurun pohjalla. Täytyy kuitenkin koukata kauempaa vähän loivempaa reittiä sinne päästäkseen.

Kurun alarinne on kivirakkaa.

Vaaran laen jyrkänne näyttää uhkaavalta kun sitä katselee alhaalta kurun pohjalta. Mietin, miten pitkän ajanjakson aikana seinämä on murentunut ja vyörynyt alas.  

En lähde enää nousemaan takaisin rinnettä ylös, vaan kuljen helpompaa reittiä kurun pohjaa luoteeseen, Viipuksen suuntaan.