Kuntivaara

Kuntivaaralta näkee kauas Venäjän puolelle. Paanajärvi ei näy, mutta Kivakkatunturi pilkottaa horisontissa, samoin Nuorunen, Mäntytunturi ja Ukontunturi. Vaaralla on komea kota jonka karjalaisvaikutteinen rakennustyyli poikkeaa tavanomaisesta.

Pienretkeilyä lapsen kanssa

Loma Kuusamossa alkoi mummoilulla. Pikku-Pinja oli mummon kanssa sillä aikaa kun hänen vanhempansa kiersivät Karhunkierrosta ja meloivat Oulangalla.  
Maanantaipäivä oli aurinkoinen, joten suuntasimme Pinjan kanssa Juumaan. Basecampin parkkipaikalla laitoimme reput selkään ja lähdimme polkua pitkin kohti Myllykoskea. Matka joutui hitaasti, koska vähän väliä piti pysyähtyä keräämään mustikoita. Jatkoimme Myllykoskelta yli riippusillan kohti Kallioporttia, sillä olin tiedustellut Karhunkierroksen kulkijoiden sijaintia. Sattumalta he olivat juuri Harrisuvannossa ja lähtivät tulemaan Kallioportin polkua vastaan päin. Kohtasimme vähän ennen Pyöreälampea ja palasimme porukalla Myllykosken nuotiopaikalle.  Vaeltajamme alkoivat kokata retkilounasta ja minä kävin sillä aikaa hakemassa heille Basecampista ruokatäydennystä. Leipää oli kulunut matkan varrella oletettua enemmän ja välipalapatukatkin olivat lopussa.

Pinjaa kiinnosti myllytupa paljon enemmän kuin koski. Vähän väliä piti käydä tuvassa tutkimassa paikkoja. Karhunkiertäjät lähtivät jatkamaan matkaa kohti Porontimaa ja me palailimme autolle. Kuljettua matkaa päivän aikana tuli reilut neljä kilometriä. Retkipäivä taisi kuitenkin olla kolmevuotiaalle aika rasittava. Kun pääsimme autolle ja lähdimme kohti Kuusamon keskustaa, hän nukahti heti. Unta riitti seuraavaan aamuun.

Seuraavana päivänä suuntasimme Rukalle vastaanottamaan karhunkiertäjiä. Nousimme ensin Maston huipulle. Pinja keräsi taas mustikoita. Ihailimme kaunista kanervamattoa. Ylempänä tunturissa kanerva on matalaa ja sen kukat ovat tummemman violetteja kuin alempana. Vietimme iltapäivän ylhäällä tunturissa nauttien auringosta ja leppoisasta tuulesta.  Ajoimme juuri sopivasti Rukan kylään kun vaeltajamme saapuivat 70 kilometrin patikointireissultaan.

Aamulenkki saarten ympäri

Tyyni, aurinkoinen aamu houkutteli istumaan kajakkiin ja lähtemään vesille.  Suuntasin yli Kuokanselän Harronsaareen päin pitkin peilityyntä vedenpintaa. Minun lisäkseni järvellä oli vain proomu, joka hitaasti ja lähes äänettömästi tuli Varkauden suunnasta. Kävin Harronsaaren tulipaikan rannassa ihailemassa rantahiekan hienoja kuvioita ja jatkoin sitten matkaa Vuorikiukkaalle. Siellä oli yksi vene poijussa ja pieni soutuvene hiekkarannalla. Koska ketään ei näkynyt, oletin että leirissä nukutaan. Poistuin hiljaa Vuorikiukkaan rantoja kiertämään. Takarannalta löytyi uusi hiekkaranta. Niitä löytyy nyt kun vesi on alhaalla.

Moottoriluodon kalasääski oli puun latvassa vartiopaikallaan. Kun ohitin luodon, se nousi siivilleen ja jäi kiertämään ympyrää Lehtikiukkaan saaren päällä. Katselin ja kadehdin sen vaivatonta liitoa. Lehtikiukkaan eteläpäässä pujahdin järviruokojen läpi pieneen lahdukkaan. Käännyin seurailemaan Lehtikiukkaan väylän puoleista rantaa. Kiven takaa yllätin vesilintuemon kuuden poikasensa kanssa. Pysähdyin seuraamaan kun emo äänettömästi ohjasi poikaset jonoon peräänsä ja liikkeelle. Vasta kauempana se alkoi motkotuksen.

Meloin ihan kallion viereen katselemaan punaisena hohtavia rantakukkia lähempää. Rannalla vilisti ruskea otus jonka lähempää tunnistin minkiksi. Rantarosvo piiloutui kivilouhikkoon. Jäin rantakiven viereen odottamaan ja pian pyöreä pää pilkisti kivien välistä. Se ei varmaankaan nähnyt minua, mutta haistoi, koska louhikosta kuului sähinää. Välillä se piiloutui kivien taa, mutta sitten taas pää ilmestyi näkyviin. Olimme hetken aikaa piilosilla ennen kuin lähdin jatkamaan matkaa yli selän kotiin päin. Matkalla näin taas kerran kuikkapariskunnan.  Tänä kesänä olen nähnyt ne lähes joka kerta kun olen ollut melomassa.  

Kuokanselkä aamulla 6:45

Harronsaaren rantautumispaikka

Harronsaaren rantahiekkaa

Proomu väylällä

Kaunis vene Vuorikiukkaalla

Vuorikiukkaan itärantaa

Pieni hiekkaranta Vuorikiukkaalla

Perheonnea

Minkin kanssa piilosilla

Lehtikiukkaan rantaa

Turistina Linnansaaressa

Ajelin autolla Porosalmelle ja hyppäsin reittiveneeseen suuntana Linnansaari. Aika oudolta se busterkyyti tuntui, kun yleensä viuhtoo meloen samoilla vesillä. Ajattelin vaihteeksi kokeilla reppuretkeilyä. Samalla tulisi testattua minkälaista varustusta jaksan kantaa päivän kuvausretkellä. Elokuun alun Paanajärven matkalla täytyy kävellä tunturiin ja takaisin, kuusi kilometriä suuntaansa.
Sammakkolahdesta lähden polulle suuntana Linnavuori. Ilma on lämmin, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Polku kulkee kalliolla, josta paikoin näkee vilahduksen Haukiveden selälle. Ilmassa tuntuu vahva männynneulasten tuoksu. Kun laskeuden polkua kuusimetsään, syöksyvät itikat välittömästi kimppuun. Aika paljon on puuta kaatunut Linnansaarestakin viime kesän myrskyssä. Ei kuitenkaan suuria alueita, vaan ihan kuin suunnitelmallisesti pieniä puurykelmiä sieltä täältä.

Poikkean Linnavuoren venelaiturin viereen rantakalliolle eväitä syömään. Laiturissa on kaksi venettä ja lahdella kallioon kiinnitettynä suurempi alus.
Sitten seuraa hikinen kiipeäminen vuorelle. Hienot näköalat sieltä avautuvat Haukivedelle. Kallion kasvillisuus on osin kuivanut paahteessa, mutta kalliokielojen lehdet ovat säilyttäneet vihreytensä. Mäkitervakko kukkii, samoin pienet orvokit sianpuolukkamättäiden seassa.  Katson kelloa ja huomaan, että on aika lähteä takaisin päin ettei tarvitse juosta paluumatkaa.

Linnansaarenlammen sillan jälkeen lähden vasemmanpuoleista, kuusimetsän halki kulkevaa polkua Sammakkolahdelle päin. Kun tulen kuusten suojasta vähän avarammalle lehtipuualueelle, näen taipuneella koivunrugolla liikettä. Pysähdyn ja jään paikalleni katsomaan kun valkoselkätikka kiipeää pitkin puuta. Se on ihan lähellä, vain muutaman metrin päässä. Normaalisti hamuaisin kameraa esiin, mutta nyt en sitä tee. En halua säikyttää lintua, vaan tahdon kaikessa rauhassa katsoa ensimmäistä näkemääni valkoselkätikkaa. Ihan kuin tikkakin haluaisi esittäytyä. Se hyppii rungolla ja ääntelee "kjyk, kjyk".
Sammakkolahdessa on vielä aikaa käydä kioskilla juomassa limsaa. Nestettä kuluu kuumana päivänä.
Laiturille kerääntyy veneen odottajia. Silloin toinenkin Linnansaaren harvinaisuus haluaa esiintyä. Lahdella pilkistää tumma pää, sukeltaa ja taas pää nousee pintaan. Sitten vielä hyppäys korkeammalle että kylkikin vilahtaa ja sen jälkeen se häviää. Norppa se siellä kurkisteli.
Buster-veneellä matka takaisin Porosalmelle hujahtaa nopeasti. Porosalmen laituriin on sillä välin ryhmittäytynyt purjeveneiden armada. Taitavat olla Linnasaaripurjehduksen osanottajia.

Reittiveneiden laituri Porosalmella

Vuorimänty

Polku kalliolla

Polun varrelta

Puistomaista tikkametsää

evästelypaikalta

Linnavuorelta

hirven hampaanjälkiä haavanrungolla ja saniaisen varjot

Järvisydämen vierasvenelaituri

Vuorokausi Sorsavedellä

Kajakkiretki Sorsavedelle helteisessä säässä. Matka alkoi tutusti Herralanlahdelta jatkuen Kilpikosken kautta  pohjoiselle Sorsavedelle.

Kilpikoskessa ei ole nyt virtausta.

Kilpikosken vanha sauna.

Ilta Sorsavedellä. Pohjoisella taivaalla oli pilviä. Sadetta eikä ukkostakaan tullut vaikka säätiedotus niin lupaili.

Kun aamulla olin kömpimässä ulos teltasta, näin kuikan lähistöllä. Jäin seuraamaan sen sukeltelua teltan suojasta. 

Pian se pujahtikin pintaan ihan lähellä. 

Koppasaarilla piti käydä kuvaamassa tuttuja luotoja.

Männyntaimihan se siinä.

Matalasta lahdesta Kumpusella löytyi muutama komea lumme.

Aamu oli ihan tyyni...

...mutta pian vesi alkoi väreillä etelätuulen viritessä.

Lokki tähystyspaikallaan.

Auringon kultaa kirkkaassa vedessä.

Valkolehdokki Kumpusessa.

...ja kurjenjalkakin aloittelee kukintaa.

Näköalapaikalla Kumpusessa.

Vielä yksi lumme.

Kuikkasaaren komea kivi.

Poukama pikkusaaressa. Luhtavilla kukkii rannalla.

Havukkavuoren alla lirisee lähdevesi.

Ja tässä Havukkavuori.

Kappale kauneinta Suomea.