Kaamosmaa

Katunäkymä Pieksämäeltä

Pakkaskoivu Kuusamon keskustassa

Aavistus aurinkoa Kuusamossa

Lumimaisemaa Kirintövaaralla

Pentik-gallerian seinää

Luovuuden puutarhassa, Pentik-galleria

Matkalla marraskuussa

Marraskuu on ollut nimensä veroinen.  On ollut märkää ja pimeää.  Olimme viikon Kuusamossa.  Ajaessa kohti pohjoista ei ollut tietoakaan talvesta.  Iisalmeen asti lämpötila pysytteli kuuden asteen yläpuolella, Kuopion seudulla jopa seitsemän lämpöastetta. Sää muuttui talviseksi Suomussalmen ja Kuusamon välillä, yhtäkkiä tienvarren puut olivat lumipeitteisiä ja lunta oli tielläkin.  Ei Kuusamossakaan paljon pakkasta ollut, mutta sen verran että ehdimme nähdä koivujen hienot jäähilepuikot ja sunnuntaiaamun auringonkajon. Sitten lämpeni vesikeliksi.  Hiihtämään kuitenkin pystyi monena päivänä. Petäjälammen maastossa oli hyväkuntoinen viiden kilometrin latu. Kuusamoon oli tullut ensilumi jo lokakuun alussa ja jäänyt maahan. Talvi oli tullut niin äkkiä että paikoin pihlajissa ja koivuissa oli vihreät lehdet jääneet puuhun.

Kävimme Posiolla katsomassa Anu Pentikin gallerian näyttelyä.  Gallerian ulkoseinä oli vaikuttava mosaiikkitaideteos.  Koko seinä kertoi tarinaa kesästä ja posiolaisesta maisemasta. Myös näyttelytilan kukkameri oli upea, samoin kuin luovuuden puutarhan lautaspuut joista ei löytynyt yhtään samanlaista lautasta.  Mukava häivähdys kesää marraskuun kaamokseen.

Marraskuun valoa

Aurinko valaisee hetken Haukiveden rantojen lumisia puita

Lumen alta pilkistää pieni punainen

Yöveden puolella on jo talvisempaa

Alkuviikon sateet tulivat vetenä, räntänä ja lumenakin.  Paikoin on lunta jo useita senttejä mutta meidän pihapiirissä vain ohut kerros.  Niin ohut että pieni oravanmarja pilkistelee vielä esiin.  Aamupäivällä aurinko valaisi hetken lumikuorrutettua maisemaa.  Näin marraskuussa aurinko on kuin harvinainen mutta toivottu vieras. Marraskuu on varmaan hiljaisinta aikaa täällä Pajukannassa.  Veneet on viety pois tai käännetty talviteloilleen, tien kulkijat ovat vähentyneet kun kesämökit ovat tyhjenneet kävijöistä.  Joskus kuuluu väylältä suuren hinaajan dieselmoottorin jyskytys. Jos Haukivesi jäätyy yhtä myöhään kuin viime talvena, eli uudenvuoden aikoihin, niin vielä joulukuunkin elelemme hiljaisuudessa.  Sitten taas vilkastuu kun pilkkijät ja kelkkailijat rientävät jäälle.    

Jäitä ja sulaa vettä

Järviruokojen grafiikkaa Yöveden rannalta

Harjurannan luontokirkko

Viikonloppuna oli vuodenaikaan nähden kaunis sää. Lauantaiaamuna ajattelin lähteä melomaan mutta kuuden asteen pakkanen höystettynä hyytävällä pohjoistuulella muutti suunnitelmat.  Haukiveden puolella tuuli mutta Yöveden pohjukka lepäili tyynenä tuulilta suojassa.  Sinnepä siis kävellen kamerakaluston kanssa rannan riitteitä kuvaamaan.  Idän puolella oli pilviä joita nouseva aurinko alkoi värjätä.  Huomasin järviruokojen kuviot muutaman metrin päässä rannasta.  Sopivasti kuvauskulmaa muutellen syntyi hauskoja graafisia kuvioita.

Iltapäivällä kävimme järven toisella puolen Harjurannalla Peis-Immosen luolassa ja luontokirkossa. Linnuntietä matkaa vuorelta meidän kotirantaan on noin 8,5 km, tietä pitkin liki 40 km. Joenmäenvuorelta näkyy kauas Haukivedelle. Luontopolku kiertelee vuoren kuvetta ja nousee sitten luontokirkolle. Kirkon lähellä on myös laavu. Autollakin sinne pääsee jos ei jaksa kävellä.  Vuoren päällä on hakkuuaukea joka ei tässä vaiheessa ole mikään silmän ilo.  Menee jokunen vuosi ennen kuin luonto korjaa jäljet.

Yksiöinen jää heijastelee taivasta

Sunnuntaiaamu oli tuulettomampi joten lähdin melomaan tarkoituksena kiertää Natulansaari.  Mutta samoin kun keväällä, nytkin matka katkesi Yöveden jäihin.  Olisi se kajakin paino vielä pystynyt rikkomaan jään mutta säälin uutta puumelaani ja käännyin takaisin Haukivedelle. Mutta tulipa nähtyä hieno auringon nousu rypyläisten pilvien läpi. Hetken aikaa maisema oli sinipunainen kun ohut jää heijasteli taivaan värit. Sitten väri muuttui harmaan punertavaksi kun paksu pilvi lipui auringon eteen.  Meloin Kostonselän puolelle Näätänniemen edustalle.  Pakkassää oli jäätänyt järviruokoihin ja heiniin jääkuorrutuksen.  Niitä kuvailin kajakista käsin kääntyvänäyttöisellä Pro 1-kameralla.

Kotirannasta löytyi myös hauskoja jääkuvioita kun vesitipat olivat jäätyneet kaislan varteen.

Jään muotoja Kostonselän rannalta

Jääpuikot pysyivät kajakin kannella koko melontaretken ajan

Kotirannan jääpalleroita