Aina ei sää ole sitä miltä se ikkunasta katsoen näyttää. Herättyä katsoin ikkunasta ulos. Harmaa pilvikerros oli peittänyt maiseman. Säätiedotus oli kuitenkin luvannut selkeää. Entä jos se onkin vain paikallinen sumupilvi. Lähdin katsomaan tilannetta tunturin toiselle puolen. Idän suunnalla, mistä aurinko kohta nousisi, oli ihan kirkasta. Sumupilvet kyllä liikkuivat koko ajan itään päin.
 |
| Vuosselin suunnalla kirkas taivas |
 |
| Rukajärvi |
 |
| Valtavaaran maja |
Sieltä se aurinko nousi. Ohut sumukerros pehmensi sopivasti kirkasta valoa.
Illan pimentyessä lähdimme katselemaan josko taivaalla näkyisi revontulia. Taivas oli muutamaa pilviviirua lukuunottamatta kirkas, joten mahdollisuudet niiden näkemiseen olisi. Ajelimme Kitkan suuntaan. Pohjoisella taivaalla näkyi vielä iltataivaan valot ja taivaankannelle syttyvät tähdet, mutta ei merkkiäkään revontulista. Päätimme palata takaisin. Kun kuljettaja viitostien risteyksessä kääntyessään katsoi onko vasemmalta tulijoita, hän havaitsi vihreän valojuovan taivaalla. Siis kuitenkin revontulia!
Ensimmäiset kuvat otin bussipysäkillä, mutta ohikulkevien autojen valot häiritsivät. Muistin Sompsanperän lahden, jossa kesäkuun yönä kuvasin sumuja. Sinne siis.
Kaunis, vihreä valokaari punaisella höystettynä heijasteli lahden yllä. Raivasin tietä rannalle kivikossa puskien läpi. En ymmärrä miten sain pimeässä jalustan aseteltua kivilohkareiden päälle, mutta kameran näytöstä näin, että kuva on suhteellisen suorassa. Siinä sitten katselin valokaaren värien vaihtumista ja näppäilin kaukolaukaisimella kuvia.
Loppunäytös. Vaimea revontulikaari Ala-Kitkan yllä.
