Kun aurinko oli piiloutunut kokonaan horisontin taakse, oli kuun vuoro.
torstai 22. elokuuta 2013
Saarikosken kuohut
Aurinko oli jo painunut metsän taakse kun ehdittiin Kitkajoen Saarikosken rantaan. Mutta puiden välistä se vielä pilkisteli ja valaisi kosken uomaa. Sen viimeiset säteet kultasivat ne korkeimmat kuohut. Matalammat laineet heijastelivat hillittyä hopeaa.
Kun aurinko oli piiloutunut kokonaan horisontin taakse, oli kuun vuoro.
Kun aurinko oli piiloutunut kokonaan horisontin taakse, oli kuun vuoro.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Aivan mahtavat kuvat. Upeat on nuo kuut, ne on jotenkin niin mystiset:)
VastaaPoistaSametin pehmeitä kosken kuohuja...kaunista!
VastaaPoistaLopuksi mahdottoman kaunis täysikuu!!!
Kuvat taas kuin persikkaa, kuten edellisessä postauksessakin.
VastaaPoistaToka-alimmassa täysikuukuvassa näen sieluni silmin noita-akan tai lepakon lentävän ihan kohta kuva-alaan. Ihanat kuukuvat ja noi kuohut, mahtavat.
Hyvää aurinkoista perjantaita.
Kosken kuohut ovat kauniita pensselin vetoja.
VastaaPoistaKuvistakin välittyy niiden meditoivuus, kuulen melkein niiden huohun.
Upeat kuvat jälleen.
Mukavaa viikonloppua Sinulle!
Upeaa vedenliikettä, millaista valotusaikaa olet käyttänyt noissa keskimmäisissä kuvissa?
VastaaPoistaKuukuvat ovat kauniit!
Kiitän kaikkia kommenteista. Vikki, kuvissa on käytetty 0,3-0,5 sekunnin valotusaikaa. Vesi virtaa putouksessa niin nopeasti että lyhytkin valotus riittää antamaan kuvaan liikkeen tuntua.
VastaaPoistaAivan ihanasti kuvattu kosken kuohut, samettimaista, tykkään ♥
VastaaPoistaKiitos seijastiina!
PoistaNIIN kaunista! Sekä kosken kuohut että komea täysikuu. Kylläpä saat kierrellä upeissa paikoissa.
VastaaPoistaNiin, upeita paikkoja on löytynyt tänä kesänä. Vähän haikeana ajattelen mennyttä kesää. Paljon muistoja on jäänyt.
Poista