Kasviretkien ja lapsenkaitsemiskiireiden vuoksi en ole ehtinyt käydä melomassa muutamaa pikkupyörähdystä enempää. Eikä tuo sää edelleenkään innosta kovin pitkiin vesiretkiin.
Aamulla näytti kuitenkin niin selkältä ja aurinkoiseltakin, että kokosin kiireesti varusteet ja laittauduin vesille.
On lähes meditatiivista istua kajakissa ja lipua hiljaa saarien lomassa kiireettä ja päämäärättä.
Hiljaa liikkuen näkee ja pääsee lähelle lintuja. Seurasin jonkun aikaa tätä pikkulintua. Yritin LuontoPortista määrittää lajia, mutta en löytänyt tälle nimeä.
(lisäys 17.7. kommentoijat tuossa alla kertovat, että lintu on nuori västäräkki)
Terttualpi kukkii jo rannan tuntumassa. Alpien kukinta on yksi merkki siitä, että kesä alkaa kääntyä syksyä kohti. Se on haikeaa etenkin nyt, kun koko ajan vaan odotetaan sään lämpenemistä.
Silkkiuikutkaan eivät hätkähdä melojaa, vaan pyörivät kajakin molemmin puolin. Kokevatko hiljalleen äänettömästi etenevän melojan vaarattomaksi.
Näin useita silkkiuikkuperheitä melontamatkallani. Kylmästä kesästä huolimatta pesintä on onnistunut. Ihastuttavia nuo pienet marimekkoraitaiset pikku-uikut.
Järven takarannalla näkyy kangastus. On kuin puut leijuisivat veden pinnan yläpuolella. Kuvaan en saanut sitä kovin hyvin kun kameran zoomi ei riittänyt.
Tässä vielä croppikuva ilmiöstä.
Lahden pohjukasta löytyy kurjenmiekkakasvusto. Pujottelen kajakin niiden viereen, että pääsen lähituntumalta ihailemaan kukkien kauniita yksityiskohtia.
Auringonpaistetta ei riittänyt kovin kauan kun pilvet taas peittivät taivaan.
Muutama sadepisarakin tipahteli veden pintaan.
Lokitkaan eivät nyt jaksa kiinnostua ohikulkevasta melojasta. Monesti lokkien suunnalta lähestyy lentolaivue ja rohkeimmat poukkaavat melkein pään päälle kun haluavat häätää rauhanhäiritsijän pois alueeltaan.
Vielä löytyi yksi kolmilapsinen silkkiuikkuperhe.
Sorsaemo vie kahdeksanpäisen poikueensa piiloon kiven ja ruovikon suojaan.
Sain mukava haasteen Pirjolta Mökkipuutarhassa-blogista. Kiitos kauniista sanoista.
Haasteena esitellä kolme blogia joista pidän, samalla haaste siirtyy eteenpäin.
Tässä kolme blogia, satunnaisessa järjestyksessä. Lisäksi vinkkinä kaikki sivupalkin blogit joita käyn lukemassa.
1. Kuvastimessa-blogin kirjoittaja kulkee lähiluonnossa tallentaen luonnon pieniä ihmeitä kauniiksi kuvakertomuksiksi.
2. Vikki kuvailee-blogin Vikki ihastuttaa upeilla luontokuvilla ja humoristisilla kertomuksilla.
3. Lehmuskujalla-blogin Hannah tarjoaa blogissaan sanallista ja kuvallista antia, joka tuo kävijälle hyvän mielen.
Kaunis kiitos seita haasteesta ja mieltä lämmittävistä sanoistasi! Nappaan haasteen matkaani.
VastaaPoistaUpeita kuvia sinulla jälleen. Kuin olisi itsekin saanut meloa mukana! Kiitos näiden hetkien jakamisesta. Sillkiuikut ovat aikas ylväitä ja poikaset veikeitä marimekoissaan;)
Oli ilo huomata miten paljon vesilintupoikueita oli. Silkkiuikku on komea lintu.
PoistaKauniita kuvia taas. Mutta eikös tuo pikkulintu mahda olla nuori väsräkki? Siltä se ainakin omaan silmään näyttää.
VastaaPoistaKiitos Anne. Taitaa olla nuori västäräkki. Käyttäytyminen oli västäräkkimäistä, mutta en osannut tunnistaa kun puuttui mustavalkokuviointi.
PoistaTaisi pitää kiirettä ettet kovin kastuisi, vaikka luulen, ettei sinua muutama pisara haittaa.
VastaaPoistaTaas kovin kauniita kuvia. (Maltatkohan juuri ollenkaan meloa, kun kuvattavaa riittää niin paljon :)
Melominen unohtui aina toviksi kun juutuin ihmettelemään rannan kukkia ja lintujen perhe-elämää.
PoistaKauniit kuvat melontaretkeltä. Silkkiuikuilla on ollut onnistunut pesintä siellä, Meidän joen uikuilla voi olla toisin kun yhtään raitapaitaa en ole nähnyt, ainoastaan pariskuntia.
VastaaPoistaOlen kuullut myös, että lintujen pesintä on huonojen säiden vuoksi epäonnistunut. Siksi olikin ilahduttavaa nähdä noin monta lintuperhettä.
PoistaKauniita kuvia! Minustakin tuo lintu on nuori västäräkki
VastaaPoistaVästäräkkimäisesti se poukkoilikin kiven päällä, kiitos.
PoistaSeita lämmin kiitos kauniista sanoistasi ja haasteesta! Pyrin jatkamaan sitä loman ja luontoretkeilyn lomassa.
VastaaPoistaJännittävän kangastuksen näit, en ole itse vastaavaa tainnut nähdä. Samaten raidalliset pikku-uikut ovat minulle uusi, veikeä tuttavuus. Ja keltakurjenmiekka vetää kauneudellaan vertoja jalostetuille kurjenmiekoille aivan täysin.
Mukavia luontoretkiä sinulle, viileä kelikin kelpaa retkisääksi.
Kurjenmiekat kukkivat suojaisissa lahdukoissa ja niin kosteilla paikoin, että parhaiten niitä näkee vesiltä.
PoistaKerrospukeutuminen on tämän kesän trendi :)
Hieno on tuo kangastus... Sitä kai niin harvoin näkee. Kurjenmiekkan kasvu luonnossa on minulle uutta, olen nähnyt aiemmin sen vasta kyllä täällä blogimaailmassa.
VastaaPoistaKeltakurjenmiekka on yleinen Suomi-neidon lanteilta alaspäin, Pohjois-Suomessa harvinainen ja rauhoitettukin.
PoistaHieno kangastus. Oletpa päässyt tosi lähelle silkkiuikkuja. Ja olet muutenkin onnistunut näkemään paljon lintuja. Itse ihmettelen, miten tänä kesänä on melontaretkillä näkynyt harvinaisen vähän lintuja. Ilmeisesti olemme kuljeskelleet väärissä paikoissa :(
VastaaPoistaSaattaa olla ihan paikallista tuo pesinnän onnistuminen. Olen kuullut monelta taholta, että kovin vähän on lintupoikueita.
PoistaOlipas kiva postaus!
VastaaPoistaIhana silkkiuikkuperhe :)
Kiitos Pirjo.
PoistaIhania kuvia kaikki! Mainioita ja suloisia nuo seepranraidalliset silkkiuikun poikaset :).
VastaaPoistaIhmettelen tuota seeprakuviointia. Eikö olisi turvallisempaa jos poikaset olisivat enemmän maastonvärisiä kuin noin näyttävästi raidoitettuja.
PoistaLämmin kiitos seita, olen tästä iloinen!
VastaaPoistaPalaan asiaan kunhan saan tämän hoppuisen elämän vähän järjestykseen :)
Tällä asiallahan ei ole aikataulua :)
Poista