Aamuyössä Rukalla

Herään puoli kolmen aikaan aamuyöstä ja katson idän taivaalle. Selkeältä näyttää. Edellisiltana satoi taas, joten arvelen ilmankosteuden olevan sitä luokkaa, että jonkunlaisia sumuja varmaan on liikkeellä auringonnousun aikaan. Siis menoksi.

Anorakki-hyttyhattu-kumisaapas-pukeutuneena nousen Juhannuskalliolle. Muitakin on liikkeellä aamuvarhaisella. Rukan "Naurettavan pienen festarin" osallistujia palautuu takseissa mökeille yöjuhlinnan jälkeen lepäämään.

Kuten monesti olen joutunut huomaamaan, ei voi tietää millainen aamu lopulta on tulossa. Pilvikerros koillisella taivaalla on peittänyt taivaanrannan juuri auringonnousun kohdalta. Koska taivas ei ole täysin pilvessä ja valo heijastelee pilvien raosta, jään odottamaan ja katsomaan miten taivaan väritys muuttuu auringonnousun aikaan.

Kovin paljon ei tarvitse pilvikerroksessa olla rakoa, kun Vuosselijärven peilipinta jo heijastaa taivaan värejä.

Hentoa punerrusta on lännen puoleisella taivaallakin. Kovasti on sumua myös Kouvervaaran ympäristössä.

Koko ajan liikkuva sumu vuoroin peittää vuoroin paljastaa maisemaa.

Rukajärven päällä on myös sumulauttoja.

Kun aurinko lopulta pääsee pilvikerroksen takaa, on se jo niin korkealla, että valo on liian voimakas. Lähden alas, mutta en malta vielä mennä jatkamaan unia, vaan ajan pienen matkaa viitostietä Kuusamon suuntaan. Sumu on jäänyt vielä varjoisille ja alaville paikoille lampien ja soiden ylle.

Jätän auton tien varteen ja jalkaudun suolle Pyhävaaran alapuolelle. Sitä mukaa kun aurinko kurottaa vaaran takaa valaisemaan suota, lähtevät sumut liikkeelle ja alkavat häipyä nopeasti. Hyppelen märällä suolla mättäältä toiselle lammikoita väistellen ja yritän päästä hyvälle paikalle tavoittaakseni vielä sumua ja valonsäteitä.

Sumun kadottua olen keskellä suota ja mietin miten ihmeessä tänne päädyin. Ympärillä on vain vettä ja hyllyvää sammalikkoa. Onneksi jalanjälkiä on painunut mättäisiin ja pääsen palaaman samaa reittiä takaisin kovalle maalle. Tätä se sanonta "ojasta allikkoon" varmaan tarkoittaa.

Tien varrelta löytyy komea kaarlenvaltikkaryhmä. Viitostien pientareet on niitetty ja suurin osa arvokkaastakin piennarkasvillisuudesta on poissa. Sinne ovat menneet maariankämmekät, kirkiruohot, kaarlenvaltikat ja tataarikohokit. Tämä kaarlenvaltikkarypäs oli sen verran kaukana ojan pohjalla, että leikkurin terät eivät ole sitä saaneet nurin.