Kolmen saaren kierros Haukivedellä

Säätiedotuksen mukaan oli odotettavissa sateeton ja jopa lämmin päivä. Siinä tilaisuuteni lähteä pohjoiselle Haukivedelle, Linnansaaren kansallispuiston vesille. Kuopiosta katsottuna on sadan kilometrin säteellä neljä kansallispuistoa. Etelä-Konnevedellä kävin alkukesästä, Tiilikalle ja Kolovedelle menen sitten kun on aikaa lähteä parin päivän retkelle, eli yöpymisvarusteet mukana. Linnansaaren kansallispuisto on minulle tutuin, koska asuin viisi vuotta ihan kansallispuiston naapurissa. Kun karttoja ja reittisuunitelmia ei tarvita, niin kajakki vain auton katolle ja menoksi.

Sikkoinleuan uudistettu veneenlaskupaikka palvelee nyt hyvin vesilläliikkujia. On tilava parkkipaikka ja vieressä laavu. Kuvassa kajakki on veneluiskalla, mutta vieressä on laituri, jonka kävelysilta ainakin tämänhetkisellä vedenkorkeudella on sopiva kajakilla rantautumiseen.

Ensiksi suuntaan kajakin keulan kohti Huusalon kalliorantoja.

Pyöreälahden kallion juurella oleva luola on hyvä vedenkorkeusmittari. Vesi on silloin normaalia korkeammalla kun kajakilla pääsee pujottautumaan puoliksi luolaan.

Vesitatar kukkii.

Järvisätkimen kukinta on jo loppuillaan, mutta varjoisan rannan tuntumasta löytyi vielä muutamia kukkivia sätkimiä.

Sammalsaari on ensimmäinen rantautumispaikka ja kävelykohde. Saari ei ole kuin neljäsataa metriä pitkä ja leveimmillään parisataa metriä, mutta aikaa menee ennen kuin olen kiertänyt sen rannat.

Löysin muutama vuosi sitten Sammalsaaresta sarjatalvikkeja. Kukat ovat nyt vasta nuppuvaiheessa.

Eräät muutkin ovat kiinnostuneita sarjatalvikin nupuista.

Syyläjuurella on ruma nimi, mutta kukka on kaunis, varsinkin läheltä tarkasteltuna.

Sammalsaaresta ei ole pitkä matka seuraavaan saarikohteeseeni Taivalsaareen. Taivalsaaressa odottaa ikävä yllätys. Puuvajan seinässä on ilmoitus, että Taivalsaaren puuhuolto lopetetaan ja nuotiopaikka puretaan säästösyistä. Nyt vaja on täynnä puita, mutta saattaa olla että tässä on nyt viimeiset tulistelut Taivalsaaressa.  Taivalsaaren nuotiopaikka on pohjoisen Haukiveden parhain, suojainen lahdenpohjukka rantautumiseen ja nuotiorinkikin on tuulilta suojassa kallioiden välissä.

Olen lähtenyt liikkelle aikaisin, joten evästeltyä pidän kunnon tauon ja istun kalliolle aurinkoon.

Tässä on vähän isompi alus liikenteessä. Proomun lisäksi järvellä on paljon huviveneilijöitä. Väylällä seilaa veneitä molempiin suuntiin, joten odottelen hetken sopivaa rakoa lähteä ylittämään selkää. Seuraava saarikohteeni on puolentoista kilometrin päässä oleva Lehtikiukkaan saari.

Onnistun valitsemaan sen tuulisimman hetken selän ylitykseen. Onneksi tuulen suunta on sivuvastainen, jolloin on helppo tarkkailla aaltojen liikkeitä ja väistellä suurimpia laineita. Rantautuessa aallot vielä lyövät rantaan vauhdilla, niin että pitää ajoittaa kajakista nousu rantaan iskeytyvien aaltojen väliin. Mutta kun olen noussut kallion näköalapaikalle, on aurinko tullut taas esiin ja tuulikin tyyntynyt.

Lehtikiukkaan kalliolta on mahtavat näkymät Kuokanselälle. Kallio on niin korkea, että rantapuut eivät peitä näkymiä järvelle.  Etualalla oleva ukontulikukka on kukkinut tuossa joka kesä. Ukontulikukan kukinnot avautuvat alhaalta ylöspäin. Nyt on enää kasvin latvassa muutama kukinto.

Kalliokielojen kasvusto on säännöllisen muotoinen, aivan kuin ne olisi istutettu tuohon paikkaan.

Rannalta löytyy runsaasti siperiansinivalvattia. Osittain tämän kukan vuoksi aloitin blogini vuonna 2008. Löysin kodin lähimaastosta paljon erikoisia kasveja ja aloin tallettaa niiden kuvia muistiin.

Isomaksaruoho on nuppuvaiheessa. Nämä Haukiveden maksaruohot ovat alkuperäislajia, eivät puutarhakarkulaisia.

Kallionkolossa piilottelee joku horsmalaji, en osaa tunnistaa tarkemmin.

Viime vuosien aikana Lehtikiukkaan punakoisopensas on kasvanut muutaman varren esiintymästä suureksi kasvustoksi. Punakoison kukka on yleensä alaspäin, jolloin sen kauniit yksityiskohdat jäävät piiloon. Oksaa kääntämällä sain kukan kauneuden esille.

Iltaa kohti tuuli tyyntyy ja järvi asettuu melkein peilityyneksi. Lähes kellonympärys meni aikaa Kuokanselän kolmen saaren kiertämiseen, mutta kaunis kesäpäivä tuli hyvin käytettyä.