Yötuuli

Kesäajan vaihtuminen talviaikaan aiheutti sen että en ehdi olla yhtään kotona valoisaan aikaan muuta kuin viikonloppuisin. Eli kuvausreissut jää vähiin. Yhtenä iltana kokeilin taskulamppuvalaisua rantapuihin. Kamera jalustalle ja ajastus päälle. Sitten taskulampulla heijastelemaan puun oksia. Tuulisena iltana puun lehdet liikkuivat niin kovasti että liike näkyy kuvassakin. Täytyykin etsiskellä sopivia kohteita ja jatkaa valaisuharjoituksia.

Tyynen illlan melonta

Kuokansalon "graffiteja"

 

Surmaluoto ja Kuokansalo

 

Viimeiset säteet Rossinsaareen

Lopultakin tuli tyyni ilta. Koko viikon on ollut kovaa, kylmää tuulta pohjoisesta. Ensimmäiset lumet satoivat 13.10. ja niin kylmää on että ne ovat jääneet maahan. Mutta Haukiveden rannoilla on vielä sulaa kapealla rantakaistaleella. Kotipihassakin rannan puoli on sula mutta pihan puolella lunta. Illalla pakkasin kameran kajakkiin ja lähdin kiertämään Kuokansalon. Tyyni sää oli houkutellut uistelijoita. Näin monta venettä kierroksellani.
Kuvasin vielä uudelleen viime retkellä löytämääni levä-sammalmuodostelmaa Kuokansalon pohjoisrannalla. Luonnon omia graffiteja.
Haukiveden ruska hehkui kauneimmillaan. Miten monia keltaisen sävyjä voikaan koivuissa olla, vihreänkeltaisesta punertavaan oranssiin.

Viikonlopun kuvat

Kaunokki

 

Kelta-apila

 

Ruusuruoho

 

Jäätyneet kellohelmat

 

Ruskarantaa

 

Repomäeltä Haukivedelle

 

Kallion kuvat

 

Ruskakoivun kumarrus

Monenlaista kuvattavaa löytyi luonnosta kauniin syysviikonlopun aikana.  Perjantai-iltana löysin lähistöltä kelta-apilaa, ruusuruohoa ja kaunokkeja kukkivana.  Seuraavan yön pakkanen ne varmaan nitisti. Launtaiaamuna olikin pihalla huurteisia kellokukkia maahan taipuneena.  Jäätyivät juuri kun olivat ehtineet kukkaan. Päivällä kävimme tämän syksyn viimeisellä veneajelulla ihailemassa järven rantojen hehkuvaa ruskaa.
Sunnuntaiaamuna aion lähteä aamumelonnalle mutta kajakin auttopeite oli jäätynyt niin tiukasti kiinni että peitettä rikkomatta se ei olisi auennut.  Niinpä lähdimme katsomaan auringonnousua Repomäen näkötornista.

Illalla meloin Kuokansalon ympäri. Matkan varrella ihailin hauskoja kuvioita kalliossa väylän puoleisella rannalla.  Laskenut vedenpinta oli paljastanut mielenkiintoisia leväkuvioita.
Auringon painuessa metsän taa kuvasin vielä Kuokansalon ja Hevossaaren välissä kumartelevaa koivua.
Nyt maanantaina kova tuuli vie lehtiä puista.  Ruska-aika jää lyhyeksi.

Vieläkin kuunvaloa

 

 

 

Lokakuun alkupuoli on ollut kylmää, selkeää ja tuulista.  Olen parina iltana ollut rannalla auringon laskettua odottelemassa kuun nousua.  Se on ilmestynyt metsänreunan takaa vastarannalta.  Joihinkin kuviin onnistuin saamaan kuun kultalankojen kimalluksen.  Ja kun jalusta heilahti päätin kokeilla vähän erilaisia kuukuvia.
Eilen illalla kuu oli jo pienentynyt niin ettei se enää valaissut niin hyvin.  "Oikealle ohenee, vasemmalta vahvistuu"

Kuutamoa ja sumua

Täysikuu heijastuu Sikkoinleukaan

 

Melojan valo

 

Hetki ennen pilven laskeutumista

 

Järvimaisema kääriytyi sumuun

Syyskuu oli kaunis ja lämmin. Mutta viimeiset päivät tuottivat taas kerran yllätyksen. Yhtäkkiä olikin tien pinnat jäässä. Enpä muista koskaan tarvinneeni talvirenkaita näin aikaisin. Voinsalmen ensimmäinen pakkasyö oli juuri syys-lokakuun vaihteessa. Lokakuun alussa kylmiä öitä valaisi täysikuu.
Perjantai-iltana kävin töiden jälkeen melomassa kiertäen Purnusaaren. Kotiinpäin meloessa olisi tarvittu melarukkasia. Niin viileästi puhalteli pohjoisesta. Lauantaiaamuna olin viisaampi kun lähdin kuuden aikaan aamulenkille ja käärin siis kiltisti melarukkaset melan varteen. Vielä horisontin takana piilotteleva aurinko valaisi taivaan, ainoastaan koillisen puolella oli pieni pilvimuodostuma. Pääsin Taivalsaaren kohdalle kun ihan äkisti koko maisema meni pilveen. Se tapahtui tosiaan parin minuutin aikana. Kotimatkan sitten meloin sumussa ja olin tyytyväinen kun minulla oli valo kajakin kannella. Ei niinkään oman näkyvyyden kannalta vaan siksi että mahdolliset muut vesillä liikkujat huomaisivat minut. Kajakkia kun on pienuutensa vuoksi vaikea huomata hämärässä vaikka se onkin kirkkaan keltainen. Uusi  Hokkaliivinikin hehkuu neonkeltaista. Sekin turvallisuuden vuoksi, ei siksi että pitäisin tuosta väristä.

Loppupäivä rakennettiin grillimajaa. Siinä se nyt tököttää koivujen keskellä tuvan ja rannan puolivälissä. Sunnuntai-iltana virittelimme ensimmäistä kertaa tulet tulisijaan.  Oli mukavaa istua majassa pimenevässä illassa ja katsella tulen loimua.