Laavuilua ja kuurapolkuja

Pilvisellä ja harmaalla säällä on mukava istua laavutulilla. Hiljaisuudessa kuulee nuotion äänet ja hämärässä pienikin tuli valaisee ja luo tunnelmaa. Kun lunta on maassa vain hippusen, on helppo kulkea metsäpolkuja vähän kauempanakin oleville laavuille.

Muutaman asteen pakkanen on jäädyttänyt joenrannan kivien vierukset.

Koskikarat laulavat virralla. Kiveskoski virtailee niin hiljaa, että karojen äänet kuuluvat hyvin kosken solinan yli.

Metsäpolulla erottuu jotain valkoista lumella. Ihan kuin muovikassi olisi unohtunut polulle. Sitten huomaan silmän. Riekkohan se siinä.

Riekko kurkkii vielä hetken mättään takaa ennen kuin pyrähtää lentoon.

Puro on jäätymässä. Millin paksuinen jää on kauniisti kirjailtu.

Pitkoksilla ei ole ollut kävelijöitä lumisateen jälkeen...

..paitsi porot.

Kitkajoen Vähä-Käylänkosken yläosa.

Jokirannan ruo`ot ovat saaneet jäämansetit.

Vähä-Käylänkosken laavu on kauniilla paikalla jokitörmässä. Tunnelmaa latistaa taustalla ammottava hakkuuaukea. Moitteet Metsähallitukselle liian lähelle jokirantaa ulotetusta hakkuusta.

Suo on kauneimmillaan nyt kun ohut kuura peittää maahan taipuneita okranvärisiä heiniä.

Rukan lounaispuolelle, Kivilammen läheisyyteen, on valmistunut uusi laavu syksyn aikana. Kivilammen latu, kesällä kävelyreitti, kulkee ihan laavun vierestä. Hyvä retkikohde myös lumikenkäilijöille.