Äitienpäivän aikaan Itä-Suomen soilla ja karuilla rannoilla kukkii vaivero. Vaiveron tietellinen nimi on
Chamaedaphne calyculata, jossa tuo Chamaedaphne tarkoittaa matalaa laakeripuuta. Minusta on hauska ajatus, että rämeiköissä kasvaa jotain niin hienoa kuin laakeripuun sukulaiskasvi. Hienot ovat vaiveron kukatkin, mutta niiden kauneus on nähtävä ihan läheltä.
Vaiveron kukinnan nähdäkseen on lähdettävä kauemmas Haukiveden rannoilta. Minun vaiveropaikkani on erämaajärven lahti, jonka kivikkorannan ainoat kukat ovat vaivero ja myöhemmin suopursu. Mutta todisteena luonnon ihmeellisyydestä, samassa paikassa, vain parikymmentä metriä rinnettä ylöspäin, kasvaa metsälehmuksia. Se on levinnäisyysalueensa ylärajoilla siinä Pohjois-Savon ja Etelä-Savon rajalla. Tietääkseni vain Kuopion ympäristön rehevillä lehtomailla on pohjoisempia metsälehmusesiintymiä.
Viime keväänä tuo lahdenpohjukka antoi lisää ihmettelyn aihetta. Juhannusaattona löysin rinteestä kukkivan valkolehdokin. Yksi ainoa kasvusto, mutta siellä se kukki.
 |
| vaivero |
 |
| sammaleet säntillisessä järjestyksessä |
 |
| valkolehdokki puskee lehtensä ja nupun alut ylös lehtien alta |
 |
| tulipaikka kivenkolossa |
 |
| auringonlaskun jälkeen |
Äitienpäiväaamuna lähdin aikaisin jo perinteeksi tulleelle äitinpäivämelonnalle kuuntelemaan käkeä ja kuikkaa. Suuri järvenselkä oli aamuvarhaisella ihan tyyni. Kun meloin pienen kallioluodon viereen, kuului rantavedestä järviruokojen takaa iso molskahdus. Saattoi olla norppa, koska luodon sileä kalliopinta on norpalle mieleinen lekottelupaikka. Tänä keväänä norpat ovat pysytelleet piilossa. Pari vuotta sitten näin norpan useana iltana peräkkäin samalla kivellä.
 |
| Taivalsaaren nuotiopaikalle kurkistin kajakista käsin |
 |
| Taivalsaaren rantaa |
 |
| luodolla molskahti, norppako? |
En ole vaiveroa luonnossa koskaan nähnyt.
VastaaPoistaTunnelmallinen tulipaikka, tuulelta suojassa suurelta osin.
Kaunis on äitienpäiväsi ollut, tulee hyvänolon tunne lukiessa ja katsoessa kuviasi.
Vaivero on yleinen Itä-Suomessa ja Kainuussakin. Tulipaikka on suojassa itä-ja pohjoistuulilta ja pieni sadekatoskin on kalliokielekkeen alla.
PoistaKauniita kuvia! Viihtyisän oloinen tulipaikka tosiaan. Enpä ole vaiveroa nähnyt.
VastaaPoistaVaivero on aika huomaamaton varpu. Vasta lähempi tarkastelu näyttää sen kauneuden.
PoistaTuo kuvakulma mikä tulee kajakista kuvattaessa on kyllä upea. Se tuo aivan mielettömän upean tunnelman kuviin. Kiitos taas upeasta retkestä.
VastaaPoistaOlikin hyvä kajakkikuvaussää kun oli niin tyyntä.
PoistaSiellä päin vaiveroa on yleisesti.
VastaaPoistaVoi miten kauniita tunnelmia ja näkymiä vesiltä. Upea paikka, jos siellä mahdollisuus nähdä norppakin. Ja vaivero niin herkkä kaunotar.
VastaaPoistaHyvällä onnella voi joskus nähdä norpan. Mutta esim. viime kesänä en nähnyt kertaakaan.
PoistaHauska kuva tuo järjestyksessä olevat sammaleet :) Noinhan ne tosiaan usein ovat.
VastaaPoistaMinulla oli vähän samantapaiset äitienpäivämelontamaisemat - luotoa ja kallioseinää :) Hulppeammissa maisemissä kyllä noin muuten olet saanut meloa. Isot selät ovat kyllä niin kauniita.
Tyynellä säällä iso selkä on kauneimmillaan ja ystävällinen melojalle.
PoistaToivottavasti se oli norppa ja pian jo kohtaatkin sen.
VastaaPoistaTäytyy käydä vielä kurkkimassa saman luodon tuntumassa. Vakipaikkoja niillä taitaa olla.
PoistaUpea melontakeli! Ja kuvat.
VastaaPoistaKeli oli mainio. Silloin nuo rannan heijastuksetkin saa hyvin kuviin.
PoistaVaude vaan, sanon maisemistasi ja kuvien tunnelmista. Viihdyin kajakkisi nokalla, parhaalla näköalapaikalla.
VastaaPoistaMelonta eroaa soudusta juuri siinä että kajakissa katsellaan eteenpäin ja voi havainnoida ympäristöä noin 180 asteen säteellä.
PoistaUpeita kuvia, tuollainen melontaretki tarjoa paljon.
VastaaPoistaKiitos, monenlaista ehtii nähdä parituntisen melonnan aikana.
PoistaTäydellinen luontoihmisen äitienpäiväaamu. Ihan sanaton kuviesi tunnelmasta. Olisi se vaan hienoa asustella vesistön lähellä. Sitä kaipaan täällä peltojen keskellä, lapsuuden kuitenkin järven rannalla asunut...
VastaaPoistaMinulla on toisin päin. Lapsuuteni asuin soiden keskellä, vasta aikuisiässä tutustuin vesilläoloon ja jäin koukkuun siihen :)
Poista