Kultarikkoja Saanan juurella

Matkalla Norjaan meillä oli yhden yön pysähdys Kilpisjärvellä. Kilpisjärven sää ei tällä kertaa houkutellut pitempään viipymiseen, koska lämpötila oli viiden asteen paikkeilla ja sataa tihuutti. Minulla oli kuitenkin yksi toive Kilpisjärven varalle: nähdä kultarikkoja. Viime kesän Kilpisjärven matka sattui ajankohtaan jolloin kultarikkojen kukinta oli vasta alkamassa, nyt pelkona oli, että kukinta olisi jo mennyt ohi.

Lähden nousemaan Saanan rinnettä viitostien varren parkkipaikalta. Tien ja ylempänä rinteellä kulkevan retkeilypolun väliin jää alue, joka ei kuulu luonnonsuojelualueeseen ja siitä lähden oikaisemaan rinnettä suoraan ylös kohti Saanan juurta. Kesäaikaan luonnonsuojelualueella liikkuminen on kiellettyä muualla kuin poluilla. Tunturikoivikko on helppokulkuisempaa kuin odotin, sammalpohjaa eikä kiviäkään kovin paljon. Moottorikelkkauraa ylittäessä säikäytän kaksi riekkoa lentoon. Toinen käkättää moittivasti ohi lentäessään. Vähän ennen puurajaa rinne jyrkkenee ja muuttuu kivikkoisemmaksi, mutta puurajan saavutettuani maasto taas tasoittuu.

Mustat pilvet roikkuvat uhkaavana Kilpisjärven yllä.

Saana näyttää olevan jo ihan lähellä, mutta vielä on ylitettävä pieni kukkula ennenkuin pääsen Saanan juurella olevalle kosteikolle.

Pilvet kasaantuvat Mallatuntureiden päälle. Joko kohta sataa?

Miten onnelliseksi pienet keltaiset kukat voivat tehdä. Istuin pitkäksi aikaa ensimmäisen näkemäni kultarikkoryhmän viereen katselemaan kullankeltaista kukkaloistoa.

Paras kukinta on ollut varmaan viikko-pari sitten.

Kultarikkoa on myös oranssinkeltaisena.

Kilpisjärven päällä sataa jo. Varaudun kastumaan tällä retkellä.

Tuttavallinen poro tulee ihan lähietäisyydelle. Yleensä porot väistävät, tämä tuli parin metrin päähän ihmettelemään.

En ole koskaan ennen nähnyt näin paljon kultarikkoja.

Kostealla rinneniityllä on poroille mielestä syötävää.

Suurin ja kaunein kultarikkoryhmä kasvaa keskellä kivikkopohjaista puroa. Se on kuin istutettu siihen.

Sade siirtyy kauemmas ja kohta pilvien takaa näkyy kappale sinistä taivasta.

Tähtirikkoa olen löytänyt Saanalta vain muutamia. Tutulta paikalta löytyy jo kukintaansa lopetteleva tähtirikkoryhmä.

Rikkojen lisäksi Kilpisjärvi tarjosi vielä yhden luontoelämyksen. Parkkipaikalla lenteli nopealiikkeinen lintu. Se hätyytteli variksia ja harakoita. Sitten se lensi lähelle autoa ja istui kivelle. Onneksi oli pokkari lähellä ja sain siitä kuvan ikkunan läpi. Kysy luonnosta-ryhmän jäsenet tunnistivat ampuhaukaksi. Tämä oli jo toinen jalohaukkabongaus lyhyen ajan sisällä.