Elokuun ilta ja aamu

Säidenhaltija on viime päivinä hyvitellyt alkukesän kurjuutta muutamalla kauniilla aurinkopäivällä ja niitä on luvassa vielä lisääkin. Paras tapa viettää kesäpäivää on istua laiturilla, nauttia lämmöstä, hennosta tuulenvireestä ja hiljaisuudesta.

Illalla, kun aurinko on jo painunut alemmas lähden läheiselle luonnonsuojelualueelle katsomaan mitä kuuluu lehtopalsameille. Olin käynyt siellä muutama viikko sitten ja silloin synkässä louhikossa kukkivat haisukurjenpolvet. Niitä oli runsaammin kuin koskaan aikaisemmin. Lehtopalsamin kukinta ei ole yhtä runsas. Ensin näyttää, että yhtään kukkivaa kasvia ei löydy. Olen jo lähdössä pois kun löydän kivenkolosta muutaman kauniisti kukkivan lehtopalsamin.

Vaikka lehtopalsamin kasvupaikka on vain muutaman sadan metrin päässä mökkilaituristani, niin helpointa päästä sinne on meloa yli lahden. Järven rannat ovat kivikkoista ja vaikeakulkuista maastoa.

Auringon kierron lyhentymisen huomaa nyt elokuun puolivälissä selvästi. Jo vähän jälkeen kello 21 aurinko laskee metsän taakse.

On aika sytytellä nuotiotulet valaisemaan ja lämmittämään.

Vaikka päivät ovat olleet lämpimiä, niin yöt ovat kylmiä. Aamulla puoli viiden aikaan on vain muutama aste lämmintä. Suuret lämpötilavaihtelut tietävät sumuja järvelle ja niitä lähden taas tavoittamaan.

Yön aikaan on pohjoisen taivaalle kehittynyt pilveä jota nousevan auringon kajo värjää.

Vasta puoli tuntia auringonnousuajan jälkeen aurinko jaksaa nousta metsänreunan yläpuolelle.

Nyt aurinko alkaa jo lämmittää ja se tekee hyvää kylmän kohmettamille käsille. Tästä lähtien on taas muistettava ottaa hanskat mukaan aamumelonnoille. Ilmassa on syksyn tuntua.