Varkaankuru

Leveä, sorastettu polku johdattaa Ylläksen luontokeskus Kellokkaan pihasta alas rinnettä. Matkalla ohitetaan pari pientä suolämpärettä, joiden mättäillä vilkkuvat kypsyvät hillat.

Polku laskeutuu kurun pohjalle. Tämä on Varkaankuru, Lapin rehevin lehto. Runsas kasvillisuus reunustaa kurun pohjalla virtailevan puron rantoja. Kotkansiipisaniainen, väinönputki, lehtotähtimö ja pohjansinivalvatti ovat nyt keskikesällä kasvaneet täyteen mittaansa.

Pitkospuuportaat nousevat kurun pohjalla puron rantaa seuraillen.

Lehtotähtimöä on paljon puron reunalla.

Lehtotähtimön kasteiset kukat.

Kirkasvetinen lammikko tuomien ja saniaisten ympäröimänä.

Kastetta kuin huurretta metsäimarteen lehdillä.

Erikoinen laavurakennus palvelee viimeisiä aikojaan retkeilijöitä. Muutaman sadan metrin päähän valmistuu uusi kota ja tämä vanha laavu puretaan pois.

Vanamoita on paikoin runsaasti. Tuoksu on voimakas.

Edestä päin alkaa kuulua kohinaa ja kohta näkyy puiden oksien välistä Varkaanojan putousten alempi putous.

Ylemmän putouksen vedet laskevat kallioiden välissä mutkitellen Varkaanlampeen.

Saniaiset peilaavat Varkaanlammen kirkkaaseen veteen.

Varkaanlammen putousta ja Varkaanlampea voi katsella yläpuolen näköalatasanteelta.

Varkaanlampi ylhäältä kalliolta kuvattuna.

Varkaankurun polkua on helppo astella.

Alla olevat kuvat on otettu viikkoa myöhemmin. Paluumatkalla Kilpisjärveltä halusin käydä katsomassa joko Varkaankurun pohjansinivalvatit ovat kukassa. Aurinkoisena ja lämpimänä päivänä tunnelma kurun polulla oli erilainen kuin edelliskäynnillä.

Ensimmäiset pohjansinivalvatit availevat kukintojaan.

Väinönputkea ei saa sekoittaa pahamaineiseen ukonputkeen. Väinönputki on tunnettu rohdoskasvi.

Näkymä Varkaankurun polulta Ylläksen Keskiselle laelle.

Tässä Varkaankuruun rakenteilla oleva uusi tulipaikka joka korvaa vanhan laavun.