Valtavaaran talvireitin polkua valaisee puolikas kuu. Olen lähtenyt aamukahdeksalta nousemaan kohti Valtavaaran lakea. Ihan alkumatkasta kuljin otsalampun valossa, mutta pian huomaan, että luonnonvalo riittää hyvin kun luminen metsäkin valaisee. Nyt ei lisävaloa tule lasketturinteistä. Yleensä rinteiden valot palavat jo heti aamusta, mutta nyt rinteet ovat pimeänä.
Valo lisääntyy koko ajan mitä ylemmäs nousen kun puusto harvenee ja aamu sarastaa.
Ensimmäisen kukkulan päälle noustua aukeaa puiden välistä näkymä idän suuntaan. Tuostapa on vaikea päätellä millainen aamu on tulossa. Peittyykö auringonnousu pilveen vai siirtyvätkö pilvet.
Nyt näen ensimmäistä kertaa Valtavaaranlammen uuden "laavun". Se on valmistunut syksyn aikaan. Tämä on nyt näitä uuden mallin mukaisia katoksia, joita Metsähallitus rakentaa vilkkaimmille retkeilyreiteille. Ainakaan tuo ikkuna-aukon peittävä pressu ei kaunista rakennusta. Lieneekö vielä keskeneräinen toteutus. Onneksi vanha laavu on saanut uuden sijoituspaikan Karhunkierroksen polun varrelta Runsulammella. Siellä voi käydä fiilistelemässä perinteisen laavun tunnelmaa.
Näkymä lammelle uuden katoksen edustalta. Vanhan laavun nuotiopaikan ympärillä olleet penkit ovat vanhalla paikallaan, mutta nuotion päällä on nyt pöytä.
Valtavaaranlammelta ylös laelle on matkaa kilometrin verran. Polku kulkee puitten keskellä ja vasta parinsadan metrin päässä laelta, ennen viimeistä jyrkkää nousua, on sen verran aukkoa, että näkee idän suuntaan. Juuri nyt näyttää lupaavalta. Pilvikerros on ohentunut ja nousevan auringon kajo läpäisee pilvet.
Melkein perillä
Vilkaisu taaksepäin. Rukalla aloitellaan maailmancup-kisojen toista kilpailupäivää.
Juuri ennen auringon esiintuloa on taivas värikkäimmillään. Monien pilvisten päivien jälkeen tätä kelpaa katsella.
Pakkasta on ollut jo sen verran, että päivätupa on saanut ympärilleen huurrekuorrutuksen.
Auringon ensi säteet heijastuvat tuvan ikkunaan.
Valo tavoittaa myös hangen pinnan
Vuoden pimeimpinä aikoina aurinkopäivien valo on punasävyistä koko auringon taivaalla olon ajan. Se johtuu siitä,että auringon kiertorata on matalalla, ikäänkuin koko päivä olisi yhtä auringonnousua tai -laskua.
Valo on löytänyt myös Salmilammenvaaran laen. Tuolta olen monesti tähyillyt tänne Valtavaaran suuntan.
Pidän alkutalvesta senkin vuoksi, että vaarojen puissa erottuvat vielä oksien muodot ja yksityiskohdat. Myöhemmin talvella, jos pakkaskausi on jatkunut pitkään, ovat vaaran laen puut ja pensaat paksun jään ja lumen peitossa ja yksityiskohdat piilossa.
Näkymä Valtavaaran laelle kukkulalta läheltä Valtavaaranlampea.
Tähän aikaan vuodesta ei edes keskipäivän aikaan valo yllä lammelle.
Vielä vilkaisu kaukomaisemaan ja sitten polkua alas Saaruan parkkipaikalle.
Taivaallinen
VastaaPoistaKiitos!
PoistaOi, miten ihania maisemakuvia <3 Hengästyttävän kaunista!
VastaaPoistaKiitos! Valtavaara näytti parhampansa.
PoistaVau! Mitkä värit ja maisemat!
VastaaPoistaKiitos! Nyt oli taivaan värit kohdallaan.
PoistaHyvä tavaton, miten kauniita kaamosajan auringonnousun värit ovat. Lunta myös jo melkoisesti. Oliko nyt kävellen lumipolulla vai hiihdellen pätkäsuksilla?
VastaaPoistaTuolloin Rukalla oli vielä hyvin vähän lunta, joten ihan kävellen oli liikkeellä. Nyt lunta on tullut lisää. Mutta Valtavaaran polkua kuljetaan nykyisin niin paljon, että se on melkeinpä aina kuljettavissa ilman lumikenkiä, varsinkin jos menee Valtavaaran lammelta ylös laelle. Alempi pienten suoalueiden läpi kodan kautta ylös kulkeva polku tukkeentuu helpommin.
VastaaPoistaOih, taas niin käsittämättömän ihania kuvia ihanista kohteista. Taattua Seita-laatua. Seita ei peitä koskaan.
VastaaPoistaOi, kiitos paljon Kirlah
PoistaNiin paljon huikeaa kauneutta... kiitos! <3
VastaaPoistaSelkeänä talvipäivänä Valtavaara tarjoaa runsaasti kauneutta.
Poista