Sileä, lumeton jääpinta näyttää houkuttelevalta, mutta sinne en mene. Pilkkijöitä näkee vielä jäillä, mutta he ovatkin ihan erityistä, uppoamatonta ihmislajia, joka pysyy pinnalla kun on vähän riitettä. No, sattuuhan niitä putoamisia joskus pilkkijöillekin.
Tyynen puolella aurinko jo lämmittää ja rantahiekan routa on sulanut.
Tuuli ja aallot ovat kutoneet rantaan järviruokomaton.
Lossilla on vielä menneen talven lumia.
Taivaanrannan pilvet auringonnousun tai -laskun aikaan ovat värikkäitä.
Tässä aamun värit...
..ja seuraavassa kolmessa kuvassa illan värit.
Toiveekkaana kävin uudelleen sinivuokkopaikalla, mutta viime päivinä kukinta ei ole edistynyt. Ehkä niiden on parempikin pysyä vielä piilossa tuulelta ja pakkaselta. Kun aurinko alkaa valaisemaan rinnettä, muutama kukkavarsi kuitenkin kääntää päätään ujosti valoon päin.
Terttuseljan oksakin intoutui maljakossa tekemään parissa päivässä nuput ja lehdenalut.
Kauniit kuvat jälleen. Erittäin hienot makrot :)
VastaaPoistaTuo jäänpinta näyttää kyllä houkuttelevalta ja olisi ihana ajatus laittaa luistimet jalkaan ja viilettää tuollaiselle pikkusaarelle. Mutta voisi pian kuulua LOMPSIS! ;)
VastaaPoistaUpeat kuvat tässäkin postauksessa! Etenkin ensimmäinen kuva sinivuokosta sykähdytti.
VastaaPoistaUpeat kuvat jälleen kerran. Tuoksuvat oikein keväältä :-)
VastaaPoistaTämä kertoo taas, että kannattaa pysähtyä katsomaan pieniäkin asioita..
VastaaPoistaNiin kaunista kevättä
VastaaPoistaMinullakin on terttuseljaa maljakossa ja kukkanuput se teki. Aiemmin taikinamarja teki nuput ja jopa avasi osan niistä kukiksi. Ihanaa saada kevään kasvua sisään.
VastaaPoistaLämmin auringonvalo on kuvissa.
VastaaPoistaUpeasti on iltarusko maalannut taivaan.
Hyvällä alulla on kevään kasvu Teillä. Ihania kuvia.
Ihailen aina tapaasi kuvata erilaisia valon sävyjä!
VastaaPoistaSinivuokkokuvat ovat todella kauniit!
Kauniita kuvia!
VastaaPoistaTerttuselja näyttää mielenkiintoiselta:)