Jäiden soittoa ja kevään merkkejä

Kuopion seudulla ei lunta ole kuin metsän varjopaikoissa. Jääpeite on vielä paikallaan, mutta ei enää turvallisesti kuljettavissa.

Minulla on varmaan sisäinen vuosikalenteri, koska joka kevät tähän aikaan alan herätä aina vain aikaisemmin. Heräämiset alkavat samoihin aikoihin kuin kesäaikaan siirtyminen, joten minulle kellojen kääntäminen ei tuota ongelmia.

Heräsin taas vähän ennen auringonnousua ja lähdin kävelylle Kallaveden rantoja kiertämään. Yöllä oli ollut muutama pakkasaste, joten auringon nousessa ja alkaessa lämmittää jään pintaa jäät pitivät tavallista kovempaa pauketta, kuminaa ja ulinaa. Äänet korostuvat koska aamuvarhaisella on muuten vielä hiljaista.

Neulaniemen metsäpolut ovat monin paikoin kuivaneet ja lenkkikengällä käveltäviä. Avonaisilla paikoilla ja purojen lähettyvillä on paksua paannejäätä. Ne voi kuitenkin helposti kiertää koukkaamalla metsän puolelle.

Pilpan ranta

Tervaruukin ulkoilumaja

Vuoriperänniemeltä Kallavedelle

Sammalmetsä aamuvalossa innosti tekemään kameran heilautuskokeiluja.

lammikon jääkuvio

siirtolohkare polun varrella

siirtolohkare kuvattuna heilautustekniikalla

Viime syksynä tapasin Neulaniemen maastossa lenkkeilijän, joka vinkkasi sinivuokkoesiintymän lähistöllä. Arvelin, että näin aikaisin ne eivät vielä ole kukassa, mutta päätin kuitenkin käydä katsomassa paikkaa. Ja eikös vain sieltä muutama sininen kukkanen jo ala nousta. Tästä se ryöminen taas alkaa.

Toinenkin melkein kukassa oleva kasvi löytyi. Lammen rannalla on laaja vaiverokasvusto. Aikaisin keväällä vaiveron lehti on punainen ja vastavalossa suorastaan hehkuvanpunainen.  Muutaman vaiveron latvassa oli jo pieni valkoinen nuppu. Pari aurinkopäivää vielä ja ne avautuvat.

vaiveroita

vaivero nupulla

Kevään merkki tämäkin: Ensimmäiset kukat on laitettu terassille. Myyjä sanoi että orvokit kestävät vaikka kymmenen asteen pakkasen. Saa nähdä miten käy.