Hankikantoa Kuusamossa

Kuusamossa jatkuu talvi. Päivän lämpöasteet pehmentävät hangen, mutta yön pakkanen jäädyttää sen kovaksi. Aamulenkin viiletän potkukelkalla. Hankijalakset lisäävät luistoa.

Sitten hokit jalkaan ja suolle. Kovan hangen päällä on sentin verran pehmeämpää pakkaslunta. Täydellinen keli.

Lämpöasteita on ollut sen verran että kaikki lumet ovat tippuneet alas puista. Valoisa kevättalven aika on alkanut.

Lumen syvyys Kuusamon alueella on Forecan lumensyvyyskartan mukaan pysynyt lähes samana verrattuna helmikuun alkupuolen tilanteeseen. Paksun lumen alue on vain vähän kaventunut.

Kiveskoskella, parikymmentä kilometriä Rukalta pohjoiseen, on koko talven ollut huomattavasti vähemmän lunta. Kosken yläjuoksulla on paikoin lähes lumetonta. Täällä ei lumikenkiä tai suksia tarvitse.

Joutsenia ei näy, mutta tumma möhkäle keskellä järveä kertoo että täällä ne ovat olleet.

Ala-Kitkan vedet liikkuvat vinhaan Virranlahdella. Sulaa on lähes puoliväliin lahtea.

Yöpakkasesta on muistona jääreunuksin koristellut rantakivet. 

Kodan puuvajan polttopuuseinä on kuin taideteos.

Lumisade yltyy. Alavirran puolella, Keltinkijärvellä, on myös kilometrin verran sulaa vettä. Joutsenia ei näy täälläkään, mutta koskikarojen laulu kuuluu koskelta.

Ja siinä se laulaja istuu kivellä keskellä koskea ja pitää konserttia. Laulu on moniäänisiä kujerruksia ja viserryksiä. Kosken solina säestää laulajaa.

Laulajia on useita. Jokivartta kulkiessa näkee tuon tuosta rantakivellä istuvan karan. Olen ennenkin todennut, että Kiveskosken karat ovat rohkeita ja tottuneet rannalla kulkijoihin. Tämäkin kara istuu kivellä kaikessa rauhassa kun kuvaan sitä pensaiden suojasta. Välimatkaa on muutama metri.