Vielä melontaa

On iso ilo, kun talven kynnyksellä pääsee vielä vesille. Alkuviikon sää oli sateinen ja tuulinen, mutta eilen pilvikerros alkoi rakoilla ja tuulikin tyyntyi. Kuopion seudulla oli jo yksi pieni talvi. Nopeimmat ehtivät jo hiihtämäänkin. Mutta nyt ei ole jälkeäkään lumista.

Aurinkoa ei enää näy, kun ehdin kajakkivajalle ja saan kajakin vesille. Pilvet ympäröivät joka puolelta. Vain kauempana järven takana  on valoisampaa. On kuin meloisi tunnelissa.

Ylös, alas, ylös, alas. Osa veneistä on jo talviteloillaan. Osa mielii vielä vesille.

Niemenkärjen tuntumassa, rantapuiden katveessa pysähdyn tuijottelemaan heijastuksia ja väreilyjä.

Kummeli rannalla.

Kaukana näkyy Haapaniemen lämpövoimalan savujuova. Jostain pilven raosta auringon valo osuu juuri siihen.

Pilvet siirtyvät kauemmas ja sininen taivas pääsee peilaamaan tyyneen veden pintaan.

Tauon paikka. Tämä järvimaisema tässä nyt voisi olla kuvattu keväällä, kesällä tai syksyllä.

Niemen takana tulee tuuli vastaan. Vähän matkaa melon vastatuuleen ja vasta-aurinkoon.

Tuuli tuo jostain nuotiosavun tuoksun. Olisiko Selkä-Havukan laavulla tulistelijoita. Aurinko on kuitenkin painumassa metsän reunan taakse ja pimeä tulee nopeasti, joten on aika palata rantaan.