Kesälomalla

Aloitin loman kesäkuun puolivälissä. Pari päivää kiertelyä Haukivedellä ja piipahdus mökkivesillä Leppävirran Kuvansilla sujui aurinkoisessa säässä. Sitten matkasimme Kuusamoon, jossa alkuun oli sateista ja aika viileääkin. Juhannuksen aikoihin sää lämpeni sielläkin ja siitä lähtien oli pelkästään lämmintä, jopa helteistä kesäsäätä koko loman loppuun saakka.


Riisitunturi on valittu vuoden retkikohteeksi eikä suotta. Uutta tietä on tehty puiston rajalle ja reilun neljän kilometrin kierros Riisin Rääpäisy antaa läpileikkauksen alueen luonnosta ja maisemista. Polku on tasainen ja hyvin pitkostettu, joten huonompijalkainenkin voi sitä hyvin kulkea.

Riisitunturin Ikkunalampi. Taustalla Kitkajärvi.

Juhannusaattona Rukan laella

Ikkunalampi tunturin rinteellä on kaunis paikka. Lammen takaa näkyy hauskasti Kitkajärven selkää ja Rukakin. Juhannuksen aikaan aurinko ei laske Kuusamossa, joten keskiyölläkin saattoi ihailla auringon kiertoa pohjoisella taivaalla.
Kuusamon ihmeisiin lukeutui myös ensitapaaminen tikankontin kanssa, josta kerroinkin jo edellisessä tekstissä. Tässä vielä yksi kuva tuosta kukkien kuningattaresta.

Tikankontteja kohtasin lisää kun osallistuin Kasvi- ja maisemakuvauskurssille Oulangalla. Ja monia muita ennennäkemättömiä kasveja sain nähdä kuten yökönlehti ja ajuruoho. Lapinvuokkoakin löytyi yksi ainoa kukkiva yksilö; muut olivat jo kuihtuneet. Me leiriläiset saimme nähdä myös vähemmän tunnettuja maisemakohteita. Oulangan kanjoni on pitkän tien takana Kuusamosta katsottuna mutta sinne ajelu ja kävely kannattaa. Näkymät molemmin puolin kanjonin reunaa huikaisevat. Niin myös Pähkänänkallio, joka sekin on pitkän tien päässä. Saimme viettää unohtumattoman aamuyön seuraten auringon nousua ja sumun nousua joen ylle korkealta Pähkänänkallion laelta.

Kuusamon järvet ovat myös mainioita melontaretken kohteita. Kuusamojärvi ei niinkään vaikuta houkuttelevalta. Pitkä, laaja selkä ja suhteellisen vähän saaria on melojan kannalta vähän ikävä. Muojärvi sen sijaan on mukava melontakohde kirkkaine vesineen ja naturarantoineen.

Meloin Sossonniemen kalasatamasta Muojärven Korkeasaaren hienolle hiekkalaguunille, jatkoin sieltä Välijärven kapeikkojen kautta Kuusamojärvelle ja rantoja myötäillen veneenlaskupaikalle Mustaniemenlahteen Kemilänkylän tien varteen. Päivä oli lämmin, kevyt tuuli puhalsi selän takaa ja sai meloa melkein yksin. Vain muutama vene vilahti kauempana.

Meloin myös Oulangalla Kiutakönkään alapuolelta Nurmisaaren veneenlaskupaikalle. Joessa oli vielä paljon vettä, joten virta pyörteili ja kuljetti kajakkia lähes itsekseen. Niinpä saatoin vain istua ja ihailla ohi lipuvia rantoja, joilla kukkivat vielä rentukat ja tuomet. Väliin joku porokin näkyi rannalla aurinkoa ottamassa tai ruokailemassa. Punnersimme kajakin vetorataa pitkin ylös rannalta parkkipaikalle. Seuraavan kerran aion meloa Jäkälämutkaan saakka. Sieltä on helpompi saada kajakki ylös. Mutta Nurmisaaren tulipaikka oli kokemisen arvoinen. Se sijaitsee joen uloimman mutkan nimessä. Hiekkarannat levittäytyvät joka suuntaan ja avonaisella niemekkeellä käy ilmavirtaus, joten hyttysetkään eivät häiritse. Uusi Ansakämppä on joen toisella puolen.

Jatkoin järvimelontaa taas Sossonniemestä tällä kertaa suuntana Muojärven Rajasaari. Alkumatka sujui hitaasti kun piti tuijotella järven pohjan hiekka- ruoko- ja kivikuvioita. Kirkkaassa vedessä ne näkyivät syvältä järven pohjasta. Myös rannat ovat mielenkiintoisia; kauniita suuria kuusia ja takaa kohoava vaaramaisema. Mökkejä on aika vähän verrattuna vaikkapa Saimaaseen. Rajasaari on osaksi luonnonsuojelualuetta. Suurin osa sen rannoista on hiekkaa. Saaren koillispuolella on tulipaikka. Pidin taukoa tulipaikan lähellä olevalla hiekkasärkällä. Ja aurinko lämmitti ja taaskin tuuli piti itikat loitolla. Tällä järvellä oli vielä hiljaisempaa kuin Kuusamojärvellä. Vain Rajasaaren tulipaikalla oli yksi venekunta paistattelemassa päivää.

Kitkajärvellä melonta jäi vielä seuraavaan kertaan tai ensi kesään.