Kasvi- ja luolaretkellä Neulaniemessä

Neljässä viikossa Neulaniemen metsä on muuttunut paljon. Toukokuun loppupuolella ainoat kukkijat olivat näsiä ja vaivero, nyt kukkii joka puolella. Metsätähdet, kielot, orvokit, mustakonnanmarjat ja upeat lehtokuusamat ovat juuri nyt yhtä aikaa kukassa. Metsälehmuksen lehdet ovat kasvaneet täyteen mittaansa ja joka puolella metsää tuoksuvat pihlajankukat.

Kullero ei ole kovin yleinen Pohjois-Savossa, mutta Neulaniemestä niitä löytyy pieneltä alalta. Ruotsalaiset ovat nimenneet kulleron osuvasti voipalloksi (smörboll).

Kissankäpälät vasta aloittelevat kukintaa.

Lehtokuusama viihtyy hyvin Kuopion lehdoissa. 

Mustakonnanmarjan kukka lähietäisyydeltä.

Kivilohkareikkoa koristavat pihlajat. Tänä vuonna pihlaja kukkii runsaana. 

Kävin talvella katsomassa Neulamäen kallion jääputousta Vuorilammin itäpuolella. Nyt halusin nähdä miltä siellä näyttää sulan maan aikaan. Jos talvella oli hankala pujotella suurten kivilohkareiden välissä, niin nyt se on vielä vaikeampaa. Korkealla kalliohyllyllä, puolivälissä kallioseinämää on runsas kalliokieloesiintymä. Ne saavat kukkia rauhassa, koska niiden luo on mahdotonta päästä. Kuin lohdukseksi löydän ihan jalkojen juuresta pienen kukkivan kalliokielon.

Kallioseinämän juurella on pelottavalta näyttävä kaivomainen luola. Suoraa pudotusta alaspäin on pari metriä. Luolan pohja näyttää ihan kuivalta.

Luolan suuaukon vierellä kasvaa mäkitervakkoa. Varmaan jo viikon päästä sen kukat avautuvat.

Jo talvella huomasin jääputouksen vierellä olevan syvennyksen. Kulkutie sinne oli kuitenkin jäinen ja sen verran korkealla, että en uskaltanut nousta katsomaan mitä syvennyksestä löytyy. Nyt kiipeän pienelle tasanteelle ja voi ihme mikä upea holvimainen luola sieltä löytyykään.

Luola on noin viisi metriä korkea ja pituutta saman verran. Leveyttä on vain 1-1,5 metriä. Kallioseinämässä on kapea hylly, jota pitkin seinämistä tukien voi kulkea luolan toiseen päähän.

Luolan suulta etelään avautuva näkymä hämmästyttää myös. Valtava kivipaasi tököttää pystyssä kivien välissä. Se on joskus irronnut kallioseinämästä, pudonnut alas ja jäänyt pystyyn kuin aseteltuna paikalleen muistomerkiksi.

Luolan pohja on noin puolitoista metriä kulkureittiä alempana.

Luolan katto on korkealla. Lieneekö tuo valtava kivilaatta sekin joskus irronnut ylempää emäkalliosta ja jäänyt nojalleen kalliota vasten.

Kivipaasi ja holviluola kuvattuna ulkopuolelta.

Kuljen lähemmäs Vuorilammin rantaa ja kiipeän tutulle paikalle, jossa monena vuonna olen kuvanut kalliokieloja. Tänä vuonna kukkia on enemmän kuin aiemmin ja uusia versoja on noussut. Se on ilahduttavaa, koska kalliokielo näin pohjoisessa on harvinainen.

Kotimatkalla käyn vielä lammen rannalla kuvaamassa raatteen kukkia.