Kesäyö Iivaaralla

Pitkän soratien päästä Iivaaran juurelta löytyy Iivaaran eräkartano. Eräkartano tarjoaa ruoka- ja majoituspalvelua erämaisessa ympäristössä. Taitaa olla Suomen ainoa A-oikeuksin varustettu ravintola, jossa ei ole sähkövaloa. Majoitusmökeissä on aurinkosähköllä toimiva valaistus ja kännykän latausmahdollisuus. Vietämme illan hyvässä seurassa ruokaillen ja saunoen.

Eräkartanon saunarannan näkymä iltayöstä. Ahvenjärveen, josta eilispäivänä on juuri jäät lähteneet, piirtyvät Ahvenvaara ja Penikkavaara.

Vähän ennen puoltayötä osa seurueestamme lähtee nousemaan vaaralle. On täydenkuun aika. Kuu on aikaa sitten noussut taivaalle kaakon suunnalta. Samaan aikaan toisella puolen vaaran lakea, luoteessa, aurinko alkaa painua piiloon.

Saavutamme vaaran laen noin kello 00:40. Aurinko on juuri painumassa hetkeksi horisonttiin.

Punertava yötaivas värjää peilityynen Iijärven pinnan. On niin hiljaista, että kuikan ääni kuuluu järveltä, vaikka matkaa alas on linnuntietä pari kilometriä ja korkeuseroa järven ja vaaran laen välillä yli 200 metriä.

Vaaran varjoisissa notkoissa ja vaaran päälläkin on vielä paikoin lunta. Varma kesän merkki on kuitenkin se, että itikat ovat heränneet.

Aurinko piilottelee noin puolisen tuntia horisontin takana ja nousee sitten uudelleen taivaanrannalle.

Juuri kun olen lähdössä takaisin alas, kiinnittyy huomio punaiseen mättääseen kallion reunalla. Variksenmarja kukkii. Sen punaiset hedekukat saavat lisää punahehkua alhaalta päin tulevasta nousevan auringon valosta. Nuo kauniit kukat kesäyön valossa ovat kuin Iivaaran lahja kesäyön kulkijalle.