Vuorokausi Konnevedellä, osa 2

Herään teltassa kello 3:30. Kun puolen yön jälkeen menin nukkumaan, asetin mielessäni automaattiherätyksen. Näin minulle käy aina. Vaikka puhelin olisi laitettu herättämään tiettyyn aikaan, herään aina pari minuuttia ennen herätystä.

Kun olen pujotellut itseni pois makuupussista ja saanut kengät jalkaan, on aurinko jo ehtinyt nousta metsänrajan takaa. Katselen ja kuvailen auringonnousun värikkäät hetket ja menen sitten jatkamaan unia.

Aamu on yhtä tyyni kuin oli eilinen päivä ja iltakin. Enpä muista koskaan nukkuneeni teltassa niin hyvin kuin nyt. Ilmeisesti lopultakin, yli kolmenkymmenen retkeilyvuoden ja erilaisten makuualustakokeilujen jälkeen olen löytänyt minulle sopivan makuualustan.

Aamukahvin lisäksi saan nauttia maisemasta.

Leirisaaren suojainen rantautumispaikka.

Ennen kuin alan pakata tavaroita kajakkiin, kuljen vielä saaren rantoja pitkin. Hienoja näkymiä avautuu joka suuntaan.

Melontaretki jatkuu tyynissä vesissä. Nyt on hyvä tilaisuus kierrellä ja kuvata saaria. Tuulisella säällä, ison selkäveden laineikossa kuvaaminen ei onnistuisikaan.

Kodanovisen saariston rannat ovat suurimmaksi osaksi kallioisia ja kivikkoisia, mutta löytyypä hiekkarantojakin. Konneveden saarten tunnetuimmat hiekkarannat ovat muutaman kilometrin päässä Pyysalon ja Lapinsalon saarissa. Niissä molemmissa on leiriytymispaikat.

Kapea salmi johdattaa Kalajanjärvelle. Matala väylä on alle kaksi metriä leveä.

Kalajanjärvi on sokkeloinen, noin neliökilometrin kokoinen. Kalajanvuori näkyy lahden takana.

Lahden sopukasta löytyy puronsuu, jossa on laituri. Tästä pääsisi Etelä-Konneveden korkeimmalle näköalapaikalle Kalajanvuorelle. Matkaa ei ole paljon, alle kilometri, mutta nousumetrejä on 115. Minulla ei ole kivikkoiselle polulle sopivia jalkineita mukana. Ei ole syytä lähteä katkomaan nilkkaansa melontatossuissa liukastellen. Mutta evästauon pitämiseen paikka on ihan hyvä.

Järven eteläpuolella on pitkä ja kapea Kirkkolahti. Rannat nousevat kapean lahden molemmin puolin jyrkästi montakymmentä metriä ja Kirkkovuori on jopa 50 metriä vedenpintaa korkeammalla.

Kirkkovuori lahden toiselta reunalta kuvattuna.

Kalajanvuori ja vähän matalampi Kituvuori peilaavat tyyneen Kalajanjärveen.

Loppumatkan seuraan rantoja aina Saukkosaaren salmeen asti. Erikoisennäköinen lintu kiinnittää huomion. Koskeloksi tunnistan, mutta vasta kotona saan vahvistuksen, tukkakoskelo. Eipä ole ennen tavattukaan.

Vuorokausi Konnevedellä tarjosi parastaan; alkavan kesän kauneutta, lämpöä ja tyyntä melontakeliä. Kiitän.