Naarajoki kurjenmiekkojen kukinta-aikaan

Kun juhannuksen tienoilla alkaa kurjenmiekkojen kukinta, on aika tehdä melontaretki Naarajoelle. Naarajoki on Kymijoen vesistön latvoilla. Sen yläpuoliset järvet Hirvijärvi, Ylä- ja Ala-Siili sekä Naarajärvi ovat vedenjakaja-alueen järviä. Pieksämäen ympäristön vedet lähtevät kolmeen suuntaan. Alueen itäpuolen vedet laskevat Vuoksen vesistöön, pohjoisosan vedet kiertävät pohjoisen kautta Päijänteelle.  Ja länsi- ja eteläosan vedet laskevat ensin Naarajokea Kyyveteen, sieltä Puulaveteen ja lopulta Kymijokea mereen.

Aamu on lämmin ja aurinkoinen. Pakkaan kajakkiin juomavettä ja kameran. Tarkoitus on tällä kertaa mennä vain Lomatriolta Tensalan sillalle. Kokemus edellisiltä vuosilta on opettanut, että jos ottaa kameran mukaan, saa tuohon kymmenen kilometrin matkaan kulutettua tuhottomasti aikaa.

Ensin melon kilometrin verran Naarajärveä. Naarajärven rannat ovat todella vanhaa asuinseutua. Täältä on löytynyt esihistoriallisia asuinpaikkoja. Rannalta on myös löytynyt saviruukun paloja, joiden ikä on arvioitu 7500 vuodeksi.

Joki alkaa lahden pohjukasta, jossa on jo ensimmäinen kurjenmiekkaesiintymä. Parinsadan metrin melontamatkan jälkeen on edessä Alanteenlampi. Nyt tämä matala suolampi on vesikasvillisuuden peitossa, joten kulkuväylää on hankala löytää. Lampi on aikaisin keväällä muuttojoutsenien levähdys- ja ruokailupaikka. Pienellä lammella saattaa yhtäaikaa olla satoja joutsenia.

Sitten alkaa varsinainen jokiosuus. Naarajoki virtaa suurten suoalueiden läpi. Koska maasto on tasaista, niin väliin joki ei ole osannut päättää minne päin pitäisi mennä, joten mutkia riittää. Kolmekymmenluvulla joen mutkia on uittoja varten oikaistu kaivamalla kanavia. Kertoman mukaan uitot loppuivat Suomessa niihin aikoihin kun joen kanavat valmistuivat. Nykyisin vesi kulkee paikoin kanavista ja mutka on umpeutunut, toisin paikoin taas kanava on tukossa ja vesi virtaa mutkan kautta. Majava on paikoin yrittänyt padota jokea. Se ei vaan ole hoksannut, että jos tekee padon kanavaan, niin vesi kulkee kiertotietä eikä vesi nouse padon yläpuolella.

Heti Alanteenlammelta lähdettyä ilmestyvät ensimmäiset immenkorennot.  Noita sinivihreitä kaunokaisia surisee joka puolella joen yläpuolella ja rannan kasvustossa.  Muitakin korentoja on, mutta ne jäävät vähemmälle huomiolle kun värikkäät immet pörräävät enemmistönä.

Meloja katselee ympäröivää suota erikoisesta näkökulmasta alhaalta ylöspäin.  Penkat ja rannan kasvillisuus peittävät näkymät suolle, joten väliin kannattaa nousta kanootista katselemaan suoluontoa maalta käsin.

Keväällä saattaa suolla nähdä kurkiakin tepastelemassa. Joella näkee myös telkkä- ja sorsapoikueita. Yht´äkkiä joen mutkan takaa löytyykin viiden sorsan parvi. Ne ovat tämän kevään poikasia, mutta kasvaneet jo isoiksi. Emoa ei ole näy. Nämä eivät väistä kajakkia sukeltamalla kuten emon ohjaamat poikaset tekevät. Sen sijaan ne hyvin hitaasti lipuvat kaislikon suojaan. Ilman paniikkia, turhia hötkyilemättä ne piiloutuvat. Ehdin jopa kaivaa kameran esiin aukkopeitteen alta ja ottaa kuvan kaislikkoa kohti lipuvasta parvesta.

Korentojen kuvaaminen onkin paljon vaativampi tehtävä. Vaikka joki virtaa niin hiljaa, että silmä ei tahdo erottaa veden liikettä, niin siitä huolimatta virta liikuttaa kajakkia koko ajan. Kajakki on ankkuroitava kiinni rannan kasvillisuuden sekaan, että pystyy kaivamaan kuvauskaluston esiin. Sitten vain odottamaan toivoen, että joku korennoista tohtisi laskeutua kuvausetäisyydelle. Useimmiten käy niin, että kun odotat kamera valmiina, niin korennot ovat kaukana. Mutta heti kun kamera on suojapussissa kajakin suojissa niin korento istahtaa melan lavalle tai läheisen kurjenmiekan kukan terälehdelle juuri sopivalle etäisyydelle. Jos haluaisi mennä joelle pelkästään kuvausmielessä, niin vene olisi silloin parempi kulkuväline. Ja mielellään joku toinen soutajaksi, että voisi rauhassa keskittyä kuvaamaan.

Puolen päivän jälkeen joelle ilmestyvät paarmat. Itikat eivät melojaa häiritse. Ilma liikkuu jokiuoman yllä joten inisijät pysyvät poissa. Mutta paarmoja on sitten sekin edestä. Siksi kannattaakin lähteä joelle aikaisin aamulla, jolloin paarmat eivät vielä ole liikkeellä.

Kun alkumatkan viidakkomaisen korkea ruovikko jokirannalla loppuu, alkavat kurjenmiekkakasvustot, joita riittää monen kilometrin matkan. Tästä syystä suosittelen retkeä Naarajoelle juuri juhannuksen aikoihin.Voi meloa hiljalleen virtaavaa, keltaisten kurjenmiekkojen reunustamaa jokea ja ihailla ympärillä lenteleviä korentoja.

On kulunut yli kolme tuntia lähdöstä kun rantaudun sillan kupeeseen. Jos kyseessä olisi ollut pelkkä melontamatka ilman kameraa, niin tuon kymmenen kilometriä meloisi reilusti alle puolentoista tunnin. Mutta tämän retken tarkoitus olikin ihailla kaikessa rauhassa kurjenmiekkojen loistoa ja korentojen tanssia joen yllä.

ps. Tämä tarina on kirjoitettu ja kuvattu vuonna 2005, jolloin Seitablogia ei vielä ollut. Jos lähdet näihin aikoihin Naarajoelle melomaan, niin sieltä löydät vieläkin tämän paratiisimaisen viidakkojoen ja korennot.

Melomani jokiosuus on alku yli 100 kilometriä pitkälle vesiretkeilyreitille, joka vie melojat Naarajoen, Niskajärven, Välijoen, Vehvaa-järven, Rantojoen kautta Pyhäluomaan ja Porsaskoskelle. Kosken jälkeen reitti kulkee Pitkäsjärvestä Pitkäsjoen kautta Palvalammelle, josta reitti jatkuu Nykälänjoen ja Orjuulammen kautta Kyyvedelle. Kyyvedeltä pääsee Rauhajärven ja Läsänkosken kautta Puulalle. Reitti päättyy Kangasniemen kirkonkylälle. Yli sadan kilometrin matkasta 60 kilometriä on jokiosuutta.