Kallio kukkii

Ennen juhannusta kuljin Vuorilammin kalliojyrkänteiden juurella Neulaniemessä. Silloin kallioilla kukki vain kielo, mutta mäkitervakot olivat nupulla. Lähdin katsomaan joko mäkitervakot olisivat ehtineet kukkaan.
Jo kaukaa erottuikin tummaa kalliopintaa vasten punaisia kukintoja. Mäkitervakko on alkujaan ollut kallioiden ja hiekkaharjujen kasvi. Nykyisin se on saanut kasvualustaa tienpientareilta. Kuopiostakin löytyy esimerkiksi Puutosalmen tien varrelta mäkitervakkoa. Siellä se on piiloutunut muun kasvillisuuden joukkoon. Vuorilammin kallioiden mäkitervakot saavat kukkia lähes ylhäisessä yksinäisyydessä. Muuta kasvillisuutta on vähän.

Ahomansikka ja karvakiviyrtti ovat kalliopinnan aluskasvillisuutta.

Läheltä katsottuna mäkitervakon kukka muistuttaa paljon puna-ailakin kukkaa. Samaa silene-sukua ne ovatkin.

Suurimmat kukkaesiintymät ovat korkealla kalliohyllyllä. Siellä ne saavatkin kukkia rauhassa.

Karvakiviyrtin rehevyys ihmetyttää. Se vaatii alustaksi tietyntyyppisen kivilajin viihtyäkseen. Vuorilammin kallioilla se näyttää voivan hyvin.

Löysin taas uuden luolan. Ei kovin suuri, mutta kyllä siinä sopisi sadetta pitämään.

Keto-orvokki on yleinen Etelä-Suomessa, Kuopion seudulla jo harvinaisempi. Muutamia orvokkiryhmiä kasvaa kalliolla, ihan kuin ne olisi sinne aseteltu. Muutenkin koko kalliokasvillisuus näyttää olevan kuin puutarhasuunnittelijan tekemää. Mäkitervakkoryppään vierellä karvakiviyrttiä, orvokit ovat saaneet seurakseen ahomansikkaa.

Kalliokohokkeja löytyy muutamia.

Toinen pieni ja valkoinen kukka, lituruoho luulisin.

Laskeudun kallioiden juurelta Vuorilampia kiertävälle polulle. Puolukan kukinta on alkanut suotuisissa olosuhteissa. Toivottavasti tulee hyvä sato.

Rantapolun varrella kukkivat oravanmarjat.

Valkolehdokki ei vieläkään ole avannut kukintoaan.

Tänä kesänä tähtitalvikkeja on erityisen paljon.

Neulaniemessä risteilee paljon polkuja. Kivikkoisten juurakkopolkujen lisäksi on sorapintaisia pienoismaanteitä, joista leveimmillä on talvella hiihtoladut.