Kullaojan putous

Pohjois-Sallassa, Pimiäselän ja Paha Kaakkurivaaraan välisessä kurussa virtaa Kullaoja. Puron vesimäärä ei ole suuri, mutta levittyessään jyrkän kallioseinämän kiviportaisiin se muodostaa kauniin putouksen. Kullaojan putous on tullut laajemmin tunnetuksi vasta viime vuosina kun se esiteltiin Suomen Vesiputoukset-sivustolla. Tämän vuoden alussa Kullaojan putous valittiin nettiäänestyksessä Suomen uudeksi putousnähtävyydeksi vuonna 2017.

Kullaojalla käynti on ollut mielessä koko kesän. Alkukesästä putouksen vesimäärä olisi ollut suurempi, mutta halusin nähdä putouksen ruskavärien ympäröimänä. Retkipäiväksi osuikin pilvisten päivien välissä yksi aurinkoinen ja edellisyön sade oli lisännyt puron vesimäärää, joten olosuhteet olivat täydelliset. 

Kullaoja on kaukana. Sallan keskustasta matkaa on 95 kilometriä. Tällä kertaa Kullaoja oli meille lähiretkikohde, koska majapaikastamme Naruskajokivarresta matkaa on alle 20 kilometriä. Matkalla pysähdyimme Naruskajoen tammelle. Padolla on säädelty joen vesimäärää kun jokea pitkin on aikoinaan uitettu tukkeja. 

Naruskajoen sillalta ylävirran suuntaan.

Naruskajoen silta

Kullaojan putouksesta kertovissa jutuissa on varoiteltu tien huonokuntoisuudesta. Nyt tie oli suhteellisen hyvässä kunnossa, vain suurimpien kuoppien kiertämistä joka on tuttua sorateiden kulkijoille. Opasviittakin on pystytetty tien varrelle. Tien oikealla puolen on levike johon voi jättää auton.

Ennakkotiedoista poiketen tieltä putoukselle ei tarvinnut suunnistaa, vaan polku johdatti ihan perille asti.

Polku kuljettaa kauniin männikkökankaan halki kurun reunalle, paikkaan jossa Kullaojan vesi virtaa kapeassa kivikourussa kohti kalliojyrkännettä.

Näkymä putouksen yläpuolelta suoraan alas. Punahehkuiset juolukanvarvut ja horsmat värittävät rantoja.

Kun on päässyt pujottautumaan putouksen alle pienen lammen rannalle ei voi kuin huokailla ihastuksesta. Putous ympäristöineen muistuttaa Paanajärven Mäntykosken putouksia pienoiskoossa.

Pikku lammelta vedet jatkavat matkaa kohti isompaa lampea. Korkeuseroa lampien välillä on useita metrejä, joten vesi kohisee iloisesti sammalten ja varvukon reunustamassa purossa.

Pimiäkuru on muutenkin mielenkiintoinen paikka kalliojyrkänteineen. Kallioiden uumenissa on luoliakin, mutta niiden tutkiminen jäi tällä kertaa.

Olin jo pakannut kameran reppuun ja nousemassa ylös kurusta, kun huomasin puiden välistä siilautuvat valokiilat putouksen kuohuissa. Kullaojan putous näytti lopuksi kuohunsa kohdevalossa.

Lisätietoa Suomen Vesiputoukset-sivustolta