Tuntsan ruskaa

Syksyn toinen ruskamatka suuntautui Koillis-Lappiin, Naruskalle ja Tuntsalle. Mitä pohjoisemmaksi matka eteni, sitä heleämmäksi muuttui koivunlehtien keltainen väri ja punasävyiset juolukkamatot peittivät maata.

Pilvisyydestä huolimatta ruskan värit hehkuivat voimakkaana. Keltaisten koivujen lisäksi joukossa oli myös oranssi- ja punalehtisiä koivuja.

Rantimmaisen Aitatsivaaran laen avonaiselta kalliolta on komeat näkymät Aitatsivaaranjängälle.

Soita ja kosteikkoja väritti vaivaiskoivu.

Juolukkavarvukon värisoinnuttelua.

Ylimmäinen Nuoluskuru. Kurun pohjalla virtaavan Nuolusojan varrelta on kaivettu kultaa vielä 1990-luvulla.

Seuraavana aamuna oli myös pilvistä, mutta auringonnousun aikaan pilvikerros alkoi raottua idän suunnalla.

Pian aamurusko väritti Naruskajokea.

Pilvet väistyivät länteen ja aurinko pääsi valaisemaan jokirannan ruskapuita.

Eilen kuvaamani Aitatsivaaranjänkä kuvattuna alempaa Tuntsan tien varrelta ja tällä kertaa auringonvalossa. Pieni sateenkaarikin tuli kuviin, sen huomasin vasta kuvia kotona katsellessa.

Tämän paikan muistan jo parin vuosikymmenen takaa. Silloin näin ensimmäisen kerran tämän todella jyrkän rinnesuon. Luulin, että suon ylälaidalla olisi kuivaa, mutta niin vain kastelin kenkäni kun upposin hetteikköön. Rinnesuo on märkä ja upottava myös ylärinteessä.

Punaista, keltaista, oranssia, vihreää ja vielä pilkahdus taivaansineä. Tuntsan ruska on värikäs.

Soratietä riittää. Sallan kirkonkylästä matkaa Tuntsalle on yli sata kilometriä, josta soratietä suurin osa, yli 70 kilometriä.

Soppelanlampi lähellä Piimäkurun laavua.

Tuntsan pohjoisosassa tuuli oli jo alkanut riipiä koivuja paljaaksi.

Tuntsajoen latvat ovat Värriötunturin juurella, tästä noin kymmenen kilometriä ylävirtaan.

Peuratunturin (530 mpy) rinteillä näytti olevan punaista väriä, joka ei tosin näy kuvassa, riekonmarjaa luulisin.

Piimäkurun laavulla keitimme nokipannukahvit ja paistoimme makkarat.

Tienvarsi on kuin puistoistutus juolukkareunuksineen. Tuntsalla on paljon katajaa.

Juolukkapohjaista katajakangasta näytti jatkuvan silmänkantamattomiin.

Illalla kämppäsaunaa lämmittäessä tähyilyin taivaalle. Oli taas luvattu revontulia, mutta miten ne näkyisivät kun pilviä oli kerääntynyt.

Jo kymmenen aikaan illalla taivaalla loimusivat ensimmäiset revontulet. Ne kohosivat ylös taivaankannelle koronaksi, mutta pilviä oli niin paljon, että en saanut siitä kuvaa.

Kaukana keinovalojen ulottumattomissa tähtitaivas on kirkkain ja Linnunrata erottuu selvästi.

Puolenyön aikaan oli loppunäytöksen vuoro. Se olikin täydellinen lopetus tälle ruskamatkalle. Seuraava aamu valkeni pilvisenä, sateisena ja tuulisena. Oli uskomaton sattuma, että pääsimme näkemään Naruskan ja Tuntsan ruskan parhaassa mahdollisessa säässä.