Kilpeläntien varrelle on pystytetty omaperäinen viitta osoittamaan Pyhävaaran polun alkua.
Samalla hetkellä kun ehdin Pyhävaaaran idän puolen kalliokielekkeelle, pilvikerros raouttui hetkeksi. Mikä ajoitus, kun koko viikon on ollut sateista ja pilvistä. Rukajärven suunnalta kohosi savupatsas. Sadepäivien jälkeen siellä varmaan poltettiin risuja.
Salmilamminvaara on ihan Rukan kupeessa. Hiihtostadionilta vaaran juurelle on matkaa noin kilometri. Lähdin nousemaan vaaran eteläpuolen jyrkkää reittiä.
Sumu ympäröi joka puolelta. Vaaran laella kulkiessa tunsi olevansa kuin autiolla saarella.
Salmilamminvaaralta on hienot näkymät Valtavaaran suuntaan. Nyt vain vaarajonon profiili erottui sumun seasta.
Salmilamminvaaralle loivin reitti on pohjoisen suunnalta. Minä käännyin jyrkänteen hieman loiventuessa kulkemaan alas kohti lampea.
Lammen rannan koivut koreilevat ruskaväreissään.
Pihlajissa on vielä paljon vihreitä lehtiä.
Kosteutta on ilmassa, maassa, lehdillä ja varvuissa. Metsäimarre kerää runsaasti vesipisaroita.
Löysin vaaran juurelta kauniita lähdepuroja. Puron ympäristössä viihtyvät saniaiset ja lähteikkökasvit. Ja puron vesi on raikasta ja hyvänmakuista.
Sumuaamut ovat niin kauniita. Nuo vesipisarat ovat kuin luonnon omia timantteja.
VastaaPoistaHienot kuvat aamuun, lähden nyt sumuun ja kokeilen ehtiiko aurinko tulla esiin lenkin aikana.
Tuolla sielu lepää.. Kaunista. Ruska taitaa nyt olla parhaimmillaan siellä, vai..
VastaaPoistaAvaraa jylhää ja kaunista.
VastaaPoistaKaunista ja rauhaisaa... Hieno tuo polulle johtava viitta sekä hieno kuva metsäimarteesta pisaroineen!
VastaaPoistaKaunista ruskan ja sumun sävyttävää maisemaa.
VastaaPoistaKyllä on hienot maisemat siellä, näissä sielu lepää:)
VastaaPoista