Ruskamelonta

Kun Pohjois-Suomen ruska-aika on loppumassa, niin etelämpänä se vasta alkaa. Juuri nyt Savossa ruska on kauneimmillaan. Pohjoisessa en juurikaan nähnyt punaisia haapoja, mutta Kuopion seudulla haapapuut loistavat tällä hetkellä värikkäinä. Haavanlehden punaväri syntyy kun pakkanen rikkoo lehtisolukkoa. Vaikka kovia yöpakkasia ei ole ollut, niin sen verran kuitenkin että kylmyys on vaikuttanut lehtien väriin että väriloisto on komea.

Vesilläliikkuja näkee ruskamaiseman kaksinkertaisena kun vedenpinta heijastaa rantapuiden ruskaa. Lähdin siis ruskaretkelle kajakilla.

Kajakkivajalla on aamukuuden jälkeen asteen verran pakkasta. Lahdella leijailee vähän usvaa, mutta pohjoisesta puhaltaa sen verran, että sumut liikkuvat nopeasti pois.

Ensiksi suuntaan kajakin keulan kohti auringonnousua. Idän puolella taivas liukuvärjäytyy punaisesta siniseen. Melon kohti Vuorisalon pohjoiskärkeä Ollinselän äärelle.

Aurinko nousee tänä aamuna viirupilven kehystämänä.

Saaren rantapuista kuuluu ääniä ja siipien läiskettä. Liikkeellä on teeriparvi. Pari lintua istuu liikkumatta männyn oksalla, onnistun kuvaamaan toisen niistä pokkarillani.

Lähden kiertämään saaria ja katselemaan rantojen ruskaa aamun valon värittäminä.

Vähän väliä pysähdyn lähelle rantaa tuijottelemaan veden peilaamina ruskavärejä.

Matalalta vinosti tuleva valo korostaa rantakallion uurteet.

Suojaisissa poukamissa on ihan tyyntä. Vain kajakin liike väreilyttää veden pintaa.

Kajakista nousu on hieman hankalaa. Kajakkilaituri on käännetty kaltevaksi, että erilaisilla vedenkorkeuksilla kajakkiin istuminen ja siitä nouseminen olisi helpompaa. Nyt laiturin pinta on kuin liukumäki, jäinen ja huurteinen. Onneksi minulla on kajakin pohjalla telttapatjan puolikas. Sen nahkea pinta tarraa kiinni huurteiseen laituriin ja sen päälle ujuttautumalla onnistun nousemaan kajakista liukumatta veteen.

Melontaretkien lisäksi olen käynyt myös kävellen katsomassa kaupungin ruskaa.
Siitä kuvia täällä: Kaupungin syksy