torstai 9. lokakuuta 2014

Harmaa ja hiljainen Haukivesi

Puolitoista vuotta sitten muutin pois Haukiveden rannalta. Nyt palasin katselemaan entisiä melontamaisemia. Kauniit syyspäivät ovat tällä erää ohi. On pilvistä, mutta ei kuitenkaan sada. 

Lähden vesille Sikkoinleuan uudelta veneenlaskupaikalta. Tiemassaaren kylätoimikunta on ahkeroinut. Veneenlaskupaikan lisäksi laavu on uudistettu ja laavun viereen rakennettu uusi varasto/wc-rakennus. 

Kuokanselkä on lähes tyyni. Suuntaan kajakin keulan kohti Vuorikiukasta. Haukivesi on harmaa ja hiljainen. Yhtään vesikulkuneuvoa ei näy, mökkirannoilla veneet on käännetty ja laiturit vedetty maalle. 

Rannoilta löytyy väriäkin. Kallioiden sammalet loistavat vihreää ja vedenpinnan laskettua on vesirajasta paljastunut kiven pintaan juuttunutta levää. Kalliorannat ovat vihreävalkoraitaiset.



Rantapuiden ruska värittää myös maisemaa, mutta harmaana päivänä sävyt ovat hillitymmät. Etsin punaisia haapoja, mutta tutun haavikon väri on tänä syksynä pelkästään keltainen.





Kauas järvelle näkyy Sikosalon rannalla tulipunainen haapa. Se olikin sitten ainut punainen haapa jonka näin melontamatkallani.



Vuorikiukkaan takarannalla loistaa yksinäinen punainen pihlaja.

Lisää punaista löytyy Lehtikiukkaan saaren rannalta, kallion juurelta. Tätä punakoisoa olen käynyt kuvaamassa monta kertaa. Punakoiso on Savon seudulla melko harvinainen.

Kellanvihreä jäkälä suojaisessa syvennyksessä lienee varjorikkijäkälää.

Rantaudun tauolle Lehtikiukkaan pienelle hiekkarannalle.

Tuuli on voimistunut.



Olen juuri istumassa kajakkiin, kun ylhäältä alkaa kuulua ääniä. Ehdin kopata pokkarin käteen kajakin etukannelta ja saan kuvattua hanhien ylilennon.



Sivuvastaisessa tuulessa ylitän järvenselän ja ujuttaudun Huusalon rantakallioiden juureen. Kun kallioita katselee lähietäisyydeltä, löytää levien muodostamia kuvioita.

Taivalsaaren rantautumispaikalle ei tuuli osu, joten nousen maihin virittelemään makkaranpaistotulia.



Taivalsaaren tulipaikkakin on saanut uudenlaisen kannellisen tulisijan.



Jatkan matkaa rantoja kierrellen, Käyn katsomassa kaikki tutut poukamat ja kalliot.



Kuudentoista kilometrin kierros Haukivedellä on lopuillaan.


Puhelimen Omat reitit-ohjelma piirsi melontareittini kartalle.

24 kommenttia:

  1. Ihania kuvia ja taidolla ja tiedolla otettuja. Kyllä Suomi on kaunis maa ja hienoa kun eläkeläismummokin voi lähteä kanoottiretkelle omassa tuolissaan istuen. Kiitos.

    VastaaPoista
  2. Upeita ruskakuvia! Tällaista kanoottiretkeä täytyy joskus kokeilla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanootista katseltuna tututkin maisemat näyttävät erilaisilta.

      Poista
  3. Onpa mainion näköiset nuo rannat, kun vesi on noin alhaalla. Kyllä minunkin täytynee ensi kesänä uskaltautua vesille. Niin paljon jää maakravulla näkemättä ja kokematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo viimeinen lause on totta. Aivan uudenlaisia näkökulmia saat vesiltä maalle päin katsellen.

      Poista
  4. Taas niin hienot kuvat! Olet oikea ikiliikkuja, aina joissain kuvauksen arvoisissa maisemissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on mahdollisuus harrastaa ja liikkua, kun työelämä ei rajoita menemisiä.

      Poista
  5. Huikeita ruskan värejä haavassa ja pihlajassa.

    Kyllä on kaunisti luontoa ollut reitilläsi.
    Kiitos kun sain meloa vanavedessäsi.;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmaa päivä tuo ainakin punaisen sävyt vahvemmin esiin.

      Poista
  6. Upeat maisemat ja aina yhtä mahtavat kuvat!
    Ihanaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saimaa on aina yhtä upea, harmaanakin päivänä.

      Poista
  7. upeita maisemia ja kuvia jälleen!

    VastaaPoista
  8. Hienoja luontokuvia taasen!
    Tuo kolmas kuva on todella veikeä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä voisi mielikuvituksella kehitellä vaikka mitä :)

      Poista
  9. Hiljaisuuden ja rauhan lähes kuulee, levollinen kuvasarja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rauhaa, hiljaisuutta ja talven odotusta tarjosi Haukivesi.

      Poista
  10. Veden korkeuden vaihtelu on ollut melkoista sielläkin.
    Onpa tuo yksi haapa saanut väriä ihan muittenkin edestä, upea!
    Varmasti mukava meloskella tutuissa maisemissa ja muistella ja katsella muutoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavinta paluussa Linnansaaren vesille oli todeta että mikään ei ollut muuttunut. Vedenkorkeus toki vaihtelee, mutta maisemat pysyvät. Onneksi on kansallispuistoja.

      Poista
  11. Niin houkuttelevan oloista puuhaa tuo melonta. Kuviasi katsellen ja juttua lukien tulee mieleen itselle, että pitäisi vaan ruveta kokeilemaan.
    Upea kuvasaldo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta tehtyä asiaa elämässä on joutunut katumaan, mutta melonnan aloittamista joskus 80-luvun alkupuolella ei ole tarvinnut katua.

      Poista