Valkeaisenvaaralla

Valkeaisenvaaralta jäi muistoksi huurre- ja lumikuvia, katsottavaksi nyt kun lumista on jäljellä enää rippeitä.

Valkeaisenvaara lähellä Rukaa on vähemmän tunnettuja retkipaikkoja. Viereisen Valtavaaran avarien näkymien kanssa se ei kilpaile, mutta näkymä rotkon reunalta alapuoliseen kuruun on vaikuttava. Helpoin reitti Valkeaisenvaaralle on Rukalta hiihtoladun pohjaa pitkin. Retken voi aloittaa myös Salmilammen pohjoispäästä.

Puolenpäivän aikaan pakkasta vielä sen verran että aurikokaan ei jaksa sulattaa varvukon huurteita.

Valkeaisenvaaran kalliohyllyltä on viidenkymmenen metrin pudotus kurun pohjalle. Puolet korkeuserosta on pystysuoraa kallioseinämää ja sen alapuolella on kivirakkaa.

Hivuttaudun lähelle rotkon reunaa kurkistamaan alas.

Jyrkänne on aikoinaan syntynyt kun kallio on haljennut. Jossain vaiheessa kalliota saattaa murtua lisää.

Pohjoisen suuntaan näkyy kauas.

Syksy ja talvi yhteiskuvassa.

Kaatunut, kierteinen kelopuu tarjoaa istumapaikan näköalojen katsojalle.

Kalliossa on kapea uoma, josta näyttäisi olevan kulkuväylä alas.

Laskeudun vähän matkaa alaspäin, mutta käännyn puolessavälissä takaisin. Paksupohjaiset talvisaapaat eivät ole parhaat mahdolliset vuorikiipeilyyn. Mutta näkymät kalliopoterosta ovat kiintoisat. Punainen pilkku ei ole linssiheijastus, vaan yksinäinen pihlajanlehti.

Tuuli alkaa tuoda taivaanrannalle pilviä.

Illalla alkoi lumisade, sen jälkeen lumi muuttui vedeksi ja lämmennyt sää vei lumet.