Karhonsaaren syksy

Kävin edellisen kerran Karhonsaaressa kesäkuun alussa, rodojen kukinta-aikaan. Tuolla käynnillä jo tuli ajatus, että tämä paikka täytyy nähdä myös syksyllä, ruskaväreissä.

Kesäkuussa menin saareen kajakilla, tällä kertaa kuljemme sinne veneellä. Kaupungin asiakaspalvelusta saamme veneen avaimen ja ajamme Ranta-Toivalaan. Rannalla on useampikin soutuvene, jotkut jo talviteloillaan. Pientä avainleikkiä ennen kuin oikea vene löytyy, olisi pitänyt hoksata avaimenperästä lukea veneen merkki.

Puolen kilometrin venematka salmen yli Karhonsaareen ei kestä kauan. Vene jää hiekkapoukamaan ja jalkaudumme polulle.

Karhonsaaren vanhat huvilat erottuvat nyt paremmin kun puista on pudonnut lehtiä. Punainen huvila on saanut uuden katon tänä kesänä.

Olen vähän pettynyt kun kujan lehmusten lehdet ovat jo pudonneet maahan. Lehmuskuja olisi ollut kaunis syysväreissä.

Koivukujan koivut sentään koreilevat keltaisissaan.

Saarnipuun syysväri on kellanvihreä.

Kuusikon reunassa jalavat ovat vielä vihreitä.

Myöhäinen metsäkurjenpolven kukka ilahduttaa polun varrella.

Hämärässä kuusikossa teen zoomauskokeiluja.

Koivunoksien taustalla ei ole kuuraisia puita, vaan hopeapajuja.

Laavutulilla on mukava istua ja katsella kun sumupilvet liikkuvat järvellä.

Pian aurinko alkaa pilkistellä pilvien lomasta ja valaisee rannan. 

Rantakiven ympäriltä löytyy joulunpunaista juolukkaa.

Karhonsaaren nurmikkotiet muistuttavat menneestä. Saaressa on toiminut Pohjois-Savon ensimmäinen höyrysaha vuosina 1875-1910. Silloin saaressa on ollut asutustakin. Puulajipuiston perustaminen on aloitettu 1910-luvulla ja sitä on jatkettu vuosikymmenien ajan. Saarella on lähes sata erilaista puuta ja pensasta.

Vaahteran- ja tammenoksien vuoropuhelu.

Saaren itäpuolen kallioseinän juureen hiekkarannalle pääsee vain silloin kun vesi on matalalla.

Linkkejä: Kuopion kaupunki, Luontoliitto ja  Karhonsaaren kotisivut