Vuorokauden risteily Pohjois-Kallavedellä

Kajakkiin on pakattu kaikki mitä oletan tarvitsevani vuorokauden melontaretkellä. En ole koskaan laskenut kajakkiin pakattavan tavaramäärän painoa, mutta pienen kajakkini joka sopukka on täynnä tavaraa; teltta, makuualusta, makuupussi, retkikeitin, varavaatetta, eväät ym. Perustarvikkeet ovat samoja on riippumatta siitä onko edessä yhden vai useamman yön retki.

Tällä kertaa retken kohteena on Pohjois-Kallaveden keskellä olevat Läpisaaret ja lisäksi suunnitelmana on kierrellä Laivonsaaren paikkeilla. Melontakeli on mitä parhain, heikkoa tuulta kaakon suunnalta ja lämpötila parinkymmenen asteen paikkeilla. Siitä huolimatta pukeudun melonta-anorakkiin ja kuivahousuihin, koska vesi on vielä kylmää näin alkukesästä.

Kallavedellä meloessa sijainnin voi aina määritellä helposti. Puijon torni näkyy lähes joka paikkaan sekä Pohjois- että Etelä-Kallavedellä. Tältä paikalta matkaa tornille on linnuntietä noin 10 kilometriä.

Noin viiden kilometrin melonnan jälkeen rantaudun Särkän majan laituriin. Autiotupatyyppiset kalamajat ovat Kallaveden saarien erikoisuus. Neljä tupaa on Keski-Kallaveden saaristossa, yksi Juurusvedellä ja yksi tämä Pohjois-Kallavedellä Särkän saaressa oleva maja. Laituriin pääsee isollakin vesikulkuneuvolla, mutta melojatkin on huomioitu. Ulommainen laiturinosa on kallistettu rantaan päin, jolloin kajakilla on helppo rantautua vedenkorkeuden vaihdellessa.

Tupa on noin viidenkymmenen metrin päässä rannasta mäntymetsän keskellä. Näin kesäaikaan se ei ehkä ole paras yöpymispaikka, koska jää illaksi ja aamuksi varjoon.

Tuvassa on nukkumapaikat neljälle. Vieraskirjassa on useita merkintöjä viime talvelta. Majalle on tultu potkukelkoilla ja hiihtäen. Tuvassa on siistiä ja kaminan vieressä odottaa täyteen lastattu puuteline kuten hyviin erätapoihin kuuluu.

Särkän saaren ja viereisen Muuraissaaren välinen salmi on kapea, mutta ainakin tällä vedenkorkeudella hyvin melottavissa.

Heijastus salmessa (kuvan kääntö 180 astetta)

Salmi levenee pieneksi lammeksi. Kartassa sen nimi on Kuikkalampi, ja kuinka ollakaan, lammen nimikkolintu on paikalla. Se on harvinaisen utelias ja peloton, on varmaan tottunut melojiin.

Särkän pohjoispäässä käännyn pujottelemaan pienten ja vähän isompien saarten lomasta kohti koillista. Vasemmalle jää Myhkyri-saari. Myhkyri on hyvin yleinen saaren nimi Savossa. Pelkästään Kuopion alueella on kahdeksantoista Myhkyri-nimistä saarta. Ohitan suuren Laaninsaaren ja sen pohjoisrannalta näkyykin jo seuraava rantautumiskohteeni Läpisaaret. Käyn ensin katsomassa lännenpuoleisen saaren tulipaikkaa. Se on todellakin vain tulipaikka synkän kuusikon ympäröimänä. Saaresta kuuluu "huhuu, huhuu", aivan kuin saaren asukas haluaisi kertoa, että paikka on jo varattu, ei kannata rantautua. Niinpä jatkan matkaa viereiseen saareen, jonka etelärannalla on laavu.

On tauon ja päiväkahvin aika.

Alkuperäinen suunnitelmani oli pystyttää teltta Läpisaarille, mutta saaren mahdolliset telttapaikat ovat liian lähellä laavua. Ja sama juttu kuin Särkässä, ilta- ja aamuaurinko ei näkyisi laavulle. Sitä paitsi päivää on vielä jäljellä, tässä ehtii meloa vielä pitkän matkan.

Laivonsaari on Kallaveden suurin saari, pituudeltaan noin seitsemän kilometriä. Toki Sorsasalo saattaa olla pinta-alaltaan vähän isompi, mutta sitä ei oikeastaan saareksi miellä, koska moottoritie kulkee sen läpi.  Olen aiemmin melonut Laivonsaaren etelä- ja keskiosien rantoja, mutta pohjoisosa on näkemättä. Suorin matka Läpisaarilta Laivoon olisi vain kaksi ja puoli kilometriä, mutta yksinmelovana kylmien vesien aikaan en lähde niin pitkän avonaisen selän ylitykseen, vaan kiertelen lännenpuolen kautta saarelta saareen taktiikalla. Päivä on kaunis eikä minnekään kiirettä, melon maisemista nauttien ja saarten rantoja katsellen.

Laivonsaaren Pitkäniemen edustalla oleva Purtosaari olisi täydellinen paikka ilta-auringossa oleiluun. Vaikka järvellä on koko päivän ollut vain muutama vene liikkeellä, niin juuri siihen Purtosaaren rantaan on kiinnittyneenä vene ja rantakalliolla on ihmisiä istumassa. Nykyisenä korona-aikana on parempi väistellä ja antaa tilaa, joten melon ohi. Toinen kaunis auringonsuuntaan avautuva kallioranta on Riskovinsaarten pohjoisimmassa kärjessä, mutta kallio on sen verran korkealla, että en onnistu rantautumaan. Laivonsaaren pohjoiskärjen Hiekkalahti-nimi tuntuu lupaavalta, mutta paikalle melottua huomaan hiekkarannan tällä vedenkorkeudella olevan veden alla ja heti rannasta alkaa synkkä metsä. Ei sitten rantautumista siihenkään.

Ilta on jo pitkällä kun melon tuttuun leiripaikkaan Kaijansaaren eteläkärkeen. Olen ollut liikkellä kahvitaukoa lukuunottamatta yli kymmenen tuntia, joten nyt viimeistään on leirin pystytyksen aika. Toive aamuauringosta ei tule toteutumaan, mutta auringonlasku näkyy Kaijansaaren lännen puolen rannalle.

Ilta-auringon valo värittää rannan viimevuotista järviruokokasvustoa.

Aurinko alkaa painua mailleen Ripatinselän taakse. Kuljen rantaa pitkin ja yritän löytää avonaista näkymää järvelle rantapuskien välistä.

Vasta-avautuneet haavanlehdet ovat väriltään punaisia. Vastavalossa ne ovat vielä värikkäämpiä, aivan kuin syysväreissä.

Kello 22:30 aurinko painuu piiloon. On aika etsityä teltalle ja käydä nukkumaan.

Hyvinnukutun yön jälkeen herään keittelemään aamukahvia ja pakkailemaan tavaroita kajakkiin. Eilen tuli melontamatkaa kolmekymmentä kilometriä, nyt edessä on vain lyhyt kuuden kilometrin pyrähdys Pilpanlahteen.

Poikkean Tervaruukinlahden pohjukkaan. Sisääntulo lahdelle on vaikuttava.  Edessä kohoaa Suuri Neulamäki jonka laki on 116 metriä Kallaveden pinnasta. Härkälinnut rääkyvät lahdenpohjan luhdassa.

Tervaruukin ulkoilumajan pihapiiri ja rantasauna. Maja on talvella suosittu hiihtoretkien taukopaikka.

Kolmen kilometrin matkalla Tervaruukilta Pilpanlahteen kannattaa meloa lähellä rantaa ja ihailla komeita kalliojyrkänteitä.

Melontaretken päätepiste on Pilpanlahden laiturissa. Kajakki olisi ollut helpommin rantautettavissa ellei joku olisi parkkeerannut venettään  laiturin viereen. Kajakkilaituriin olisi tarkoitus meloa poikittain laituripalojen väliin. Nyt vene tukki tuon välikön.

Vuorokauden Kallavesiristeilyn reitti. Poikkeama Laivonsaaren kärkeen lisäsi melontamatkaa viidellä kilometrillä, eli kokonaismelontamatkaa tuli 36 kilometriä.