Väripilviä ja sumua suolla

Edellispäivän sade ja sitä seuraava viileä yö on yhdistelmä, joka tuottaa aamusumuja etenkin pienten vesistöjen tai soiden ylle. On vaan oltava aikaisin liikkeellä, että osuu paikalle aamuyön viileimpinä hetkinä. 

Lähestyessäni tuttua suota näen taivaalla punaisen ja oranssin värisiä pilviä. Mietin, että olisi pitänyt olla vielä aiemmin liikkeellä. Monesti värikkäimmät pilvet haalenevat auringonnousun myötä. Jätän auton tien sivuun ja lähden noin kilometrin "pikataipaleelle" kohti suon pieniä lampia. Matkan varrella on kuitenkin pysähdyttävä tämän lammen rantaan. Taivaan väritys on täydellinen ja sumun määrä juuri sopiva pehmentämään valoa.

  

Tämä on se paikka johon halusin ehtiä väripilvien aikaan. Löysin tämän suolammen rantamaiseman parikymmentä vuotta sitten kun harjoittelin digikamerakuvausta. Suon kasvillisuus ei sanottavasti ole muuttunut tänä aikana. Suomännyt ovat niin hidaskasvuisia, että parikymmentä vuotta ei näy missään. 

Lammen yläpuolella leijuu roosanpunainen sumupilvi. 

Etelän taivaan pilvetkin saavat värityksen horisontin takaa heijastuvasta valosta.

On kulunut jo neljäkymmentäviisi minuuttia auringonnoususta, mutta vieläkin aurinko piilottelee metsän takana. Mutta oikeastaan se ei haittaa koska pilvet heijastavat värivaloa.,

Sitten valo osuu jo suon takana olevalle kukkulalle. 

Tasan tunnin kuluttua auringon nousuajasta se lopulta alkaa näkyä metsänreunan yläpuolella. 

Kannattaa vilkuilla myös taaksepäin.  Valo värjää männyn runkoja ja usva leijuu suolla. 

Siirryn suolla sadan metrin päähän pienemmälle lammelle. Alkaa olla jo se hetki, että sumu ei jaksa suodattaa kirkasta valoa. Asettamalla auringon männynlatvuksen taakse saan hallittua valoa. 

Vieläkin riittää kaunista valoa, mutta suuntaan jo kohti autoa. 

Matkan varrella tavoitan vielä hienon kohdevalon lammen rannalla. 

Tämän mäntykäkkyrän käyn kuvaamassa joka kerran ohi kulkiessa. Suurimman lammen rannalla alkaa tuuli tuntua ja sumu lähtee liikkeelle poispäin  lammelta. 

Noin kilometrin päässä suolta on vielä paikka, jossa on käytävä kun on täällä tähän aikaan kesästä. Vilkkaan risteyksen lähellä, tien varrella, on harvinainen hietaneilikkaesiintymä. Kukinta on juuri parhaimmillaan ja neilikoiden tuoksu huumaava. Vaan mitähän ajattelivat ne autoilijat, jotka puoli kuuden aikaan ohittivat paikan ja näkivät reppuselkäisen kulkijan kumartelemassa tien penkalla.