Niittykukkia

Juhannuksen jälkeen aloin jännittämään, milloin niittokone tulee ja pyyhkäisee Savolanniemen niityn kukat matalaksi. Pari vuotta sitten niitty oli parturoitu kesä-heinäkuun vaihteessa ja viime kesänä heti juhannuksen jälkeen.  Nyt oli maltettu pitää koneet pois niityltä. Vietin pari tuntia niityn kukkia kuvaten 11.7.  Tässä on vain osa niityn suuresta lajikirjosta.

Nurmikohokki jo lopettelee kukintaa. 

Rantatädykettä löytyy niityltä monin paikoin. Matalana se tahtoo piiloutua muun kasvillisuuden joukkon. 

Luultavasti niityn ainoa pulskaneilikkakasvusto. Kukka on jo kuihtumassa. 

Tummatulikukka on komea kasvi. Noin metrin korkuisena se erottuu hyvin ympäristöstään. 

Lehtosinilatva

Peurankelloja

Kurjenkello on yleensä sininen....

....mutta löytyy joskus myös valkokukkaisena

Särmäkuismaa on käytetty lääkekasvina. 

Hirvenkello on niityn kookkain ja erottuvin kellokukka. 

Metsänätkelmä näyttää leviävän hyvin. Muutama vuosi sitten sitä oli vain pieni esiintymä yhden kiven juuressa. Nyt se on jo levinnyt noin aarin alalle. 

Niityn läpi virtaa puro, jonka vartta pilkuttavat siniset lemmikit. 

Ranta-alpi aloittelee kukintaa......

....ja käenkukka lopettelee

Niityn kuivimmilla ja paahteisimmilla paikoilla viihtyy ketoneilikka

Sotken aina keltamaitteen ja niittynätkelmän. Tässä luulen olevan keltamaite. 

Keltasauramo on sen sijaan helppo erottaa päivänkakkarasta. 

Viimeisimpinä niityn kukkina avautuvat nurmikaunokit ja niitä on niityllä runsaasti. 

Keltamatara

Tämä kasvi ei ollut niityllä, vaan pyörätien varrella vattupuskien ja nokkosten keskellä. Peltopähkämöksi nimeäisin. 

Joka kesä käyn voimalinjan alla olevalla hirvenkelloniityllä. Tämä niitty on hyvin hoidettu. Niitto tapahtuu vasta kukinnan jälkeen ja niittojäte viedään pois.  

Hirvenkellojen ohella niityllä viihtyvät soikkokaksikot....

.....ja ahokirkiruohot

Mökkimatkani varrella on tienvarsiojassa pieni hirvenkelloesiintymä. Nyt hirvenkellot olivat melko lailla ahtaalla pajukon ja heinikon keskellä. Esiintymä on Ely-keskuksen tiedossa, joten oletettavasti jossain vaiheessa tienvarsi raivataan. Kaikki tämän esintymän hirvenkellot olivat erittäin vaaleita, osa melkein valkoisia.