Meloin juhannuksen aikaan Kuusamojärveen laskevia Nilonjokea ja Kolvankijokea ylävirtaan. Nyt oli tavoitteena kulkea vesireittiä Oivanginjärvestä Kuusamojärvelle. Ennakkotutustuminen pariin paikkan tulevan reitin varrella herätti vähän huolta. Ainakin yksi kivinen virtapaikka olisi ohitettavana, jos nyt yleensä siihen saakka pystyisi etenemään. Kartasta reittiä katsellen matkan varrelta löytyi kuitenkin teitä, johon matkan voisi keskeyttää jos joella tulisi ihan läpipääsemätön paikka. Suunniteltua matkaa lyhennettiin heti alkuunsa lähtemällä liikkeelle Ala-Oivanginjärveltä. Matkaseuraksi sain tyttäreni sup-lautoineen.
Lähtöpaikka löytyi Ala-Oivanginjärven venerannalta.
Päivä oli aurinkoinen, mutta ei liian kuuma ja lepppeä tuuli vilvoitti järvellä.
Niemenkärkien ohi pujottelemalla löytyi Oivanginjoen suu. Matalaa, mutta riittävästi vettä sekä sup-laudan että kajakin alle.
Heti alkumatkasta saimme katsella vaikuttavaa luonnonnäytelmää. Rantaruovikossa oli koskeloemo poikasineen. Niitä kyttäsi saaliikseen merikotka. Kotka lensi joen yllä, niin lähellä, että siipien äänet kuuluivat.
Välillä kotka istui puun oksalle tarkkailemaan. Kuva on epäterävä, koska kuvaaja taisi täristä jännityksestä. Kun lähestyimme paikkaa, jossa joki laskee Petäjälampeen, paikalle lensi lokkeja, jotka taas vuorostaan alkoivat jahtaamaan kotkaa.
Kajakissa istuen oli vähän hankala kuvata nopeita tapahtumia. Kuten kuvasta näkyy.
Alle kilometrin pituinen Petäjälampi oli nopeasti ylitetty ja matka jatkui lammen eteläpäästä Petäjäjokea. Ensimmäiset esteetkin tuli vastaan. Joen ylle kaatuneet puut saatiin kuitenkin ohitettua rannan kautta kiertäen ja päästiin etenemään Ukonlammelle.
Ukonlampea melottiin kilometrin verran, taas lammen eteläpäähän, josta lähtee Salkojoki.
Nyt alkoi jo vesireitti näyttämään aika tukkoiselta. Tästä vielä pujoteltiin läpi.....
.....mutta sitten oli pakko rantautua nostamaan ja vetämään kajakki joen poikki olevan puunrungon yli, Jos olisin ollut yksin liikkeellä, en ehkä olisi jatkanut tästä. Sup-lauta on näissä tilanteissa helpompi rantautettava ja esteiden yli kannettava.
Ei päästy monta sataa metriä eteenpäin, kun taas oli este edessä. Rannan pensaikkoon ei voinut rantautua, vaan oli saatava kajakki poikittain siltaa vasten. Siinä sitten keluttiin jonkin aikaa ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa.
Seurasi pienten lampien ketju: Salkolampi-Tynnyrilampi-Saunajärvi-Niskalampi. Mutta sitten oli järkevintä luovuttaa. Edessä näkyi taas kaatuneita puita ja vanha moottorikelkkasilta. Kartta kertoi edessä olevan kaksi ja puoli kilometriä syherömutkia metsän keskellä (lisää kaatuneita puita?), pari moottorikelkkareitin ylitystä, kahdensadan metrin kantotaival ja sen jälkeen vielä viiden kilometrin jokiosuus, jonka esteistä ei ollut mitään tietoa. Olimme tähän mennessä edenneet vain yhdeksän kilometriä kolmessa tunnissa. Päätimme luovuttaa ja tilata taksin. Olen melonut neljäkymmentä vuotta erilaisia vesireittejä, mutta ensimmäistä kertaa lähdin joelta taksin kyydissä.
Mutta mehän jatketiin yritystä. Seuraavana päivänä lähdettiin katsomaan miten pitkälle pääsemme vastavirtaan tuota eilen keskeyttämäämme vesireittiä. Matka alkoi Nilonjokea ja jatkui Nilonjärvelle.
Muitakin vesilläliikkujia oli, reittimme risteävät.
Kaunis rumpusilta oli helppo alittaa.
Olimme edenneet Matkajokea kilometrin verran kun edessä näkyi useita joen ylle kaatuneita koivunrunkoja. Siispä käännös tulosuuntaan. Nyt ei riittänyt seikkailumieltä jatkamaan.
Tämä ei ole kumarrus Mekkaan, vaan rantapalpakon kuvaaminen kännykällä.
Kuusamon keskustaa Nilonjärveltä nähtynä.
Nilonjoella olikin "liikenneruuhka". Melontakurssin osallistujat tulivat vastaan. Toivottavasti melontaan tutustuminen tuottaa uusia, innokkaita melojia Kuusamon vesille.
Kävimme vielä melomassa Kolvanginjokea pari kilometriä ylävirtaan.
Vesilintupoikueita oli joella useita.
Immenkorennot pörräsivät ympärillä. En onnistunut saamaan niistä yhtäkään terävää kuvaa. Ovat niin nopeita liikkeissään.
Joella ollaan kuin vihreässä tunnelissa. Nämä Kuusamon keskustan lähialueiden joet olisivat ihanteellisia retkimelontaan jos jokia vähän raivattaisiin.
Olette te melkoisia retkeiljöitä! Kiitos kun pääsin kuvien kautta mukaan.
VastaaPoistaEn löytänyt mistään tietoa etukäteen reitistä, joten lähdettiin katsomaan. Hieno reitti se olisikin jos ei olisi esteitä.
PoistaTämä olikin hauska retki (tai useita). Kumpi mahtoi olla kätevämpi: kanootti vai suppilauta?
VastaaPoistat.Tiina
Tuolle jokiseikkailuille suppilauta sopi paremmin. On huomattavasti helpompi nostaa moottorikelkkasiltojen ja puunrunkojen yli.
PoistaMahtava retki! Olette nähneet huippu hienoja juttuja luonnossa liikkuessanne. Hienoja kuvia retkestä!
VastaaPoistaMerikotkan näkeminen niin läheltä oli kyllä mahtava kokemus.
PoistaVau! Miten mielenkiintoinen seikkailu!
VastaaPoistaKaikenlaista sattui eteen. Parasta oli seikkailla yhdessä tyttäreni kanssa.
Poista