Kuunvaihteessa Kuvansilla

Nyt kun hellejakso vähän hellittää, palaan kuvien myötä iltayön melontaretkelle kuukauden vaihteessa. Kolmenkymmenen asteen päivälämpötila ja paarmat on yhdistelmä, jota melonnassa vältän. Järvellä käy ilmavirtaus eikä kuumuus tunnu niin pahalta, mutta paarmat käyvät päivällä kimppuun jopa keskellä järvenselkää. Koska valoa riittää tähän aikaan kesästä, on järkevää siirtyä melonnassa ilta- tai yövuoroon. Kuumuus ei haittaa eikä paarmatkaan. 

Virittelen lähtiessä teltan laiturille. Melontaretkeltä palattua on helppo siirtyä kajakista nukkumaan. 

Kahdeksan aikaan illalla lähden liikkeelle. Veden väreily ei johdu tuulesta vaan kajakin liikkeestä. On ihan tyyntä ja käen kukuntaa lukuunottamatta ihan hiljaista. 

Puoli kymmenen aikaan illasta aurinko on vielä korkealla. Ukonniemen kärjessä olevan pienen kallioluodon vierellä on hyvä pitää ensimmäinen kelluntatauko. 

Kuvansin pohjoispuoli on jäänyt minulle melko lailla tuntemattomaksi. Usein tulee pujahdettua järven eteläpäästä Sorsaveden puolelle. Monesti myös Kuvansin avonaisella selkävedellä tuulee sen verran, että on houkutus jäädä Ukonniemen edustan pieniä kalliosaaria kiertelemään. Nyt on hyvä tilaisuus jatkaa järven pohjoisosiin. On tyyntä ja valoa riittää vaikka koko yön meloisi. 

 

Pekkalanniemi, Tattariniemi ja pitkä Markkalansaari ympäröivät parin kilometrin pituista ja noin puolen kilometrin levyistä saariryhmää, jossa on kahdeksantoista pientä ja vähän isompaa saarta. Suurin saari on noin 6,5 hehtaaria ja pienimmät vain 400-500 neliön kokoisia kallioluotoja. Koko saariryhmä on luonnonsuojelualuetta. Tällä, noin neliökilometrin kokoisella alueella ei ole yhtään mökkiä. Tosin, Kuvansilla on muutenkin hyvin vähän ranta-asutusta. Etenkin järven eteläosassa on kilometrikaupalla rakentamatonta rantaviivaa. 

Harvemmin katselen Kuvansia tältä suunnalta. Lähtölaituristani tänne on yli seitsemän kilometriä. 

Aurinko on jo hyvin alhaalla. Kiertelen saarien sokkeloissa ja pysähtelen kuvaamaan auringon värjäämiä kalliorantoja. 

Auringon alkaessa piiloutua metsän taakse tulee mieleen, että järven länsipuolella on pitkä lahti, jonka takaa saattaisin ehtiä nähdä auringonlaskun jos nyt lähden liikkeelle. Käännän selän iltataivaalle ja suuntaan Markkalansaaren ja Pekkalanniemen väliseen kapeikkoon, Uitonsalmeen.  

Puolentoista kilometrin melonnan jälkeen tulen varjoisasta salmesta iltavalon värittämälle selkävedelle. 

Vielä vähän matkaa keskemmälle järveä ja tavoitan auringon. Viralliseen auringonlaskuhetkeen on vielä aikaa viisitoista minuuttia. 

Siellä se on. 

Keskellä järvenselkää on pieni luoto. Sen vierellä on hyvä aitiopaikka katsella auringonlaskua.

Kello on 23:04. Virallinen laskuaika Photo Ephemeriksen mukaan on 23:09. 

Lähden melomaan takaisinpäin. Nähtävää on etelän taivaallakin. Maan varjo ja horisontin takaa heijastuva auringon valon värittämä taivaanranta ovat katseltavana loppumatkan. 

Tämä saari on lokkien valtakuntaa. Sen rannat ovat niin jyrkät, että rantautuminen on hankalaa veneellä ja kajakilla mahdotonta. 

Tunnin melottuani olen edennyt noin viisi ja puoli kilometriä ja sinä aikana kuukausi on vaihtunut kesäkuusta heinäkuuksi ja kunta Suonenjoelta Leppävirran puolelle.  

Puolen yön jälkeen ilma alkaa viilentyä nopeasti. Hentoa usvaa nousee lahdenpohjukoihin. Flanellipaidassa alkaa tulla kylmä, vaikka lisään melontavauhtia. Muutama itikkakin aktivoituu kun melon lähellä rantaa. Ne ovat keksineet, että asettumalla melojan selän taakse ne pysyvät suojassa ilmavirran liikkeeltä. 

Kello yhden maissa rantaudun mökkilaituriin. Auringonnousuun on vielä lähes kaksi ja puoli tuntia aikaa. On aika kömpiä telttaan nukkumaan.