Kaupunkimelontaa

Kuusamon on luontokaupunki. Yleensä sitä tarkoitetaan kun puhutaan sen tunnetuista matkakohteista kuten Oulangan kansallispuisto, Valtavaara, Iivaara tai Kitkajärvi. Mutta löytyypä ihan kaupungin keskustasta vesiluontoa. Meloin juhannuksen aikaan kahtena päivänä kaupungin keskustan lähivesillä. 

Keväällä lumien alkaessa sulaa katselin sillä silmällä asuntomme lähellä olevan Nilojoen rantoja. Joen rantapenkat ovat paikoin monen metrin korkuiset, joten mistä tahansa ei vesille pääse. Mutta ihan läheltä, kaupungin puistoalueelta löytyi matalaa jokirantaa ja mikä parasta, kajakin kuljetusmatkaa ei tule kuin 250 metriä. 

Kajakkikärry jää melontareissun ajaksi rannan pensaikkoon ketjulukolla kiinnitettynä. 

Joelta vedenpinnan tasolta katsottuna maisemat näyttävät ihan toisenlaisilta. Kuvasta ei voisi päätellä, että urheilutalo ja uimahalli ovat vain noin viidenkymmenen metrin päässä.

Kieputtelen Nilojoen suusta lahdenpohjukkaa Kolvankijoen suulle. Virtausta on niin vähän, että ei ole vaikeuksia meloa ylävirran suuntaan. Heti alkumatkasta pelästytän sorsapoikueen. Jos olisivat olleet ihan hiljaa paikallaan rantapenkassa, en varmaan olisi huomannut niitä ollenkaan. Sorsalla on ollutkin perheonnea, laskin kaikkiaan kymmenen poikasta kun ne vipelsivät jokimutkan taakse piiloon. 

Kajakista käsin voi tutkia lähietäisyydeltä rantojen kasvillisuutta. Tässä luhtalitukka. 

Matka jatkuu vihreässä tunnelissa mutkittelevalla joella. Olen edennyt vajaan puolitoista kilometriä kun maantiesillan lähellä on kaksi kaatunutta koivua ristissä jokiuoman yli. Kajakilla ehkä pääsisi pujottelemaan puunrunkojen välistä, mutta juuri sillä kohti on sen verran virtausta, että katson parhaaksi kääntyä takaisin. Jos kajakki joutuu virrassa kaatunutta puunrunkoa vasten, on se vaarassa kaatua. Yksinmelovan ei kannata ottaa riskejä. 

Toisen maantiesillan luona ei ole puunrunkoja eikä virtaustakaan. Vietän tovin sillan alla kuvaten veden heijastuksia siltaan. Aurinko on juuri sopivalla suunnalla valaisemaan veden välkettä.

Palaan Nilojoelle, jossa käyn kääntymässä Nilonniskan sillan luona. Viidakkojoelta näyttää, vaikka molemmin puolin jokea on asuintaloja. Ne vain ovat 5-10 metrin korkuisen rantapenkan päällä puiden takana. 

Juhannuspäivänä lämpöaalto saavutti Kuusamonkin. Lähden vesille aamupäivällä. On tyyntä ja järvellä on ihan hiljaista. 

Vihtasaaren kärjestä avautuu aavaa selkää pitkälle. Jo pelkästään Kuusamojärveä voisi meloa parikymmentä kilometriä, mutta vesireittiä jatkuisi siitä Muojärvelle, Kirpistölle ja Kiitämälle. Ja pitemmällekin jos koskipaikkojen ohi kantaisi kajakin. 

Kirkkosaaren ponttoonisilta yhdistää Lahdentauksen asuinalueen keskustaan. Sillan alituksen vieressä on venepaikkoja ja lähellä on myös veneenlaskupaikka. 

Sillan heijastus vedessä käännettynä ylösalaisin. 

Parin tunnin melontamatkalla en nähnyt vesillä yhtään vesikulkuneuvoa. Lintutornilla oli yksi koiranulkoiluttaja ja Nilojoen kevyenliikenteensillalla valvoi poliisi. Siinä juhannuksen liikenneruuhka.