Kitkajoen kuohuja ja neidonkenkiä

 

On monta syytä mennä Kitkajoen Myllykoskelle varhain aamulla. Aamun valo on kauniinpaa kuin keskipäivällä, valo tulee kosken suuntaisesti ja ennen kaikkea, saa pitää hetken ihan omanaan tuon suositun käyntikohteen. Kiertelin kosken ympärillä tunnin verran näkemättä ketään. Ylellistä. 

 

Juuri nyt Kitkanjoen virtaama on runsaimmillaan, lähes 30 m3/s. Se ei ole lähelläkään huipputulvavuosien veden määrää. 

                                                                                                                                                             

 

Rantojen koivuissa on vielä hentoa kevään vihreyttä. 

Kuvaaminen sillalta pitkällä valotusajalla ei onnistuisi päivällä, koska sillalla on silloin jatkuvasti kulkijoita. Nyt sain siltatolppaan kameraa tukien käytettyä sekunnin valotusaikaa, joka riitti pehmentämään veden liikkeen. 

Valo ja varjo antavat myös mielenkiintoa koskikuviin. Tuloksena on sinistä ja valkoista vettä. 

Rentukat ehtivät kukkimaan Kuusamossa toukokuun viimeisellä viikolla. 

Aina kun näen tummaan veteen heijastuvat rentukankukat, tulee mieleen Pertti Niemisen runo:

Kukkien kelta 

ja musta vesi

vaellukselta jäi lähellesi.

Seisahduit hetken

ja katselit niitä

eikö se retken 

määräksi riitä

Tähän aikaan keväästä kannattaa poiketa neidonkenkäpaikoilla. Sulamisvesilammikon vieressä mättäällä neidonkengänkukat olivat vielä sievästi nupulla, mutta alempana aurinkoisella rinteellä kukkivat. 

Näsiän kukinta on loppuvaiheessa.