Yökulkijan kuvia

Kuusamon kesäyöt aiheuttavat minulle ongelman. Ei malttaisi millään nukkua, varsinkaan selkeinä öinä. Onneksi välillä on pilvistä ja sateistakin. Silloin joutaa nukkumaan.

Heräsin kahdelta ja puoli kolmen jälkeen olin menossa keskustasta kohti pohjoista. Ensimmäinen pysähdys oli jo Nissinjärven päässä. Kesäyön aurinko ei tällä hetkellä laske ollenkaan Kuusamon horisontissa, mutta se on niin matalalla, että ei alavimmille paikoin näy. Vähän vaille kolme alkoi aurinko nousta esiin metsän takaa. 

Yö oli kylmä. Auton ajotietokone varoitti jäisestä tiestä. Niin kylmää ei kuitenkaan ollut. Kaksi lämpöastetta oli alin lukema. Vesi on lämmennyt jo niin paljon, että ilman ja veden lämpötilaero synnyttää sumuja. Hento sumukerros leijaili rannan tuntumassa. 

Tutussa rantamaisemassa Kantojärvellä oli vähemmän sumua kuin Nissinjärvellä. Konttainen peilasi kauniisti järven tyyneen vedenpintaan. 

Läheisen suolammen yllä oli vähän enemmän sumua. Tavoittelin valoviuhkoja kuviin. 

Suokukka lammen rannalla

Suopursun kukinta on juuri nyt parhaimmillaan. 

Seuraavana päivänä oli vuorossa jännittävä lapinesikon etsintä. Tutkin erästä paikkaa, jossa Kasviatlaksen havaintotietojen mukaan kasvia pitäsi olla. En onnistunut löytämään. Illansuussa lähdin yrittämään uudelleen, nyt kuvaajaystävältä saamani vihjeen ja koordinaattien avulla. 

Jo matkalla piti pysähdellä ihanien kulleroiden vuoksi. Kullero mielletään yleensä niittyjen ja tienpientareiden kasviksi, mutta nämä kullerot kasvoivat metsässä. 

Kun ei ole koskaan ennen nähnyt etsittävää kasvia, ja paikkakin on uusi ja tuntematon, on käytettävä karttaohjelmaa. Olen käyttänyt maastossa liikkuessani Karttaselain-sovellusta. Se näyttää sijaintini kartalla. Lähestyin karttaan merkittyä kukkien esiintymispaikkaa ja koetin tähyillä ympärilleni, mutta mitään erikoista ei näkynyt. Kun sitten loikkasin lammikon yli seuraavalle mättäälle, niin huomasin juuri jalkojeni juuressa pienen vaaleansinipunaisen kukan. Lapinesikko oli löytynyt. 

Kesäyön valossa kukkien kuvaaminenkin onnistuu. Vaikka aurinko ei matalalle näy, on valoa kuitenkin riittävästi. Pyörin pitkään pikkuisten kukkien luona. Vähän matkan päässä huutelivat kurjet ja hyttyshatun verkon takana inisivät itikat. 

Kuusamon kukkien kokoelmani alkaa olla täynnä. Lapinesikko oli niistä harvinaisin löytö.