torstai 16. kesäkuuta 2022

Kaksi retkeä tikankonttimetsään

Olipa kaksi retkeä samaan tikankonttimetsään, mutta ihan erilaisia retkiä. Ensimmäinen retki oli hyvä esimerkki siitä, että aina ei voi onnistua. Toinen taas täydellinen vierailu kukkakaunottarien kasvupaikalle.

Tarkoitus oli ehtiä tikankonttipaikkaan iltavalojen aikaan. Tämä paikka on hankalammin saavutettavissa kuin edellisessä postauksessani oleva paikka. Ja siitä tuli vielä odotettua hankalampi reissu. On muutama vuosi siitä kun edellisen kerran kävin tuolla paikalla. Lähdin matkaan autolla, että ehtisin ajoissa perille. Mutta tienvarsipaikka, johon olin aina parkkeerannut, ei ollutkaan enää käytössä. Paikalla oli nyt jalankulku- ja pyörätie korotetuin reunuksin ja lisäksi tieosuudella oli ajokielto klo 22-6 aikana. Suunnitelma B käyttöön, eli kilometrin päässä olevalle sivutielle, auto tienvarren levikkeelle ja "oikaisu" metsän läpi tikankonttipaikalle. 

No, ei se ihan toiminut käsikirjoituksen mukaan. Jouduin hakkuuaukkoon, jossa piti rämpiä risujen ja puunrunkojen yli. Lopulta pääsin tutulle polulle lammen rantaan, mutta vaikeudet jatkuivat. Myrsky oli kaatanut puita polun ylle ja jouduin pujottelemaan kuin esteradalla loppumatkan. 

Ilta jo ehtinyt pitkälle ja taivaalle hiipinyt pilviä kun lopulta olin perillä. Metsänpohjalla vallitsi hämärä.



Ainoa valopilkku oli puiden latvojen yllä oleva pilvi, jota ilta-aurinko väritti jostain pilvikerroksen välistä. Isot ISO-arvot oli väännettävä kameraan, että valo riittäisi kuviin. 









Seuraavana päivänä lähdin liikkeelle pyörällä ja nyt lähestymissuunta oli lammen toista rantaa pitkin. Pääsin metsätietä pyörällä muutaman sadan metrin päähän tikankonttipaikasta. Loppumatkan kävelin tässä satumetsässä. 


Siellä tikankontit odottivat kasteisena yön sateen jäljiltä ja aurinko loi kohdevaloaan kontteihin. Sade oli myös puhdistanut tikankonttien kukat siitepölystä. 










Tässä vaiheessa tikankontin kukinta on parhaimmillaan. Ylin punainen kehälehti osoittaa suoraan ylöspäin ja alemmat verholehdet kiertyvät kauniisti. 










Paluumatkalla polvistuin vielä metsäorvokkia kuvaamaan. Metsätähdetkin kukkivat jo, mutta valkolehdokin kukintaan menee vielä viikko tai pari. 


9 kommenttia:

  1. Lumoavan upeita kuvia <3 Tekstisi on mukanaan vievä kuvaus tikankonttien luokse. Kuvauksellista kesäkuun jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja. Yritän aina vähän taustoittaa kuvakerrontaa vaikka kuvat ovatkin pääosassa näissä julkaisuissani.

      Poista
  2. Satumetsä ja satumaiset tikankontit. On ne niin erikoisia ja kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuodesta toiseen nuo kukkakaunottaret vetävät puoleensa. Kiitos

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Tikankontin monimuotoisuus viehättää. Sitä on hauska kuvata.

      Poista
  4. Kiitos Seita 🤗
    Omat melonta- ja metsäretkeni on kömpelyyteni takia tehty ja tuollaisissa "keijukais- ja peikkometsien" mukanani kukenut ystävä nukkui pois; sinun tarinasi ja kuvasi kuljettavat minua -ja ystävääni - mukanaan ❤️
    Tämä ja toinen tikankonttiretkesi otti mukaansa täysin!

    VastaaPoista